Joulumaata etsimässä

Noin viisi työpäivää jouluun. Paljoa ei enää ehdi tehdä eikä kannata edes yrittää.

Nyt on sopiva aika todeta, mitä vuoden aikana on saanut aikaan.

Pakottavia töitä varten on vielä ihan tarkalleen yhdeksän työpäivää ennen vuodenvaihdetta. Huolten ulkoistuksen tekniikkaa kannattaa soveltaa. Mieti, mitä tekemättömien töiden listalta vielä voit kohtuudella tehdä. Varmista, että saat ne tehtyä. Älä murehdi muista töistä nyt. Ne jäävät tältä vuodelta tekemättä.

Jos joulun valmistelu tuntuu turhan raskaalta, päätä tehdä asiat aivan uudella tavalla. Älä valmistele joulua ollenkaan. Kokeile, miltä äärimmäinen yksinkertaisuus tuntuu. Jokunen kynttilä, yksinkertaista ruokaa, keskittymistä hyvään kirjaan, yhdessäoloa läheisten kanssa.

Katkaise joku vanha traditio, olipa se kuinka tärkeä tai rakas tahansa. Epämiellyttävän asian lopettaminen on helpotus. Miellyttävän lopetus tai keskeytys tekee siitä jatkossa vielä rakkaamman. Se voi siirtyä rauhassa muistojen kultamaahan.

Siitä tuli mieleen Joulumaa, yksi hienoimpia joululauluja. Se on Katri-helenan säveltämä ja Juha Vainion sanoittama.

”Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä”

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä

Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha

Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha”

Näkökulman vaihto: seuraaviin omenankukkiin on noin puoli vuotta

Kiireaddiktio

Addiktio tarkoittaa riippuvuutta, pakonomaista tarvetta harjoittaa jotain toimintoa tai tuntea tietynlaisia tunteita. Riippuvuus voi olla hyvästä tai pahasta, mutta liika on aina liikaa. Addiktion lähteitä voivat olla monet asiat kuten alkoholi, huumeet, seksi, syöminen, pelaaminen ja netti. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen.

Entä kiire? Ainakin se tuntuu olevan erittäin monien vakituinen seuralainen.

Ulkoa aiheutettu kiire tuskin on addiktoivaa. Päin vastoin. Pysyvä kiire aiheuttaa stressiä ja pitkään jatkuessaan ihminen uupuu. Asioille voi tehdä jotain, paljonkin. Mutta ne jutut eivät ole tämän kirjoituksen aihe.

Kiire voi olla itse aiheutettua. Syynä ehkä kokemattomuus. Ei osata sanoa ei. Luvataan liikaa.

Joukostamme löytyy niitä, jotka aiheuttavat kiireensä itse ja jäävät siihen koukkuun.

Hupaisia tai oikastaan traagisia tarinoita kuulee ihmisistä, tyypillisesti korkeassa tehtävissä toimivista, jotka ovat aktiivisia 24/7. Toimitusjohtaja X kuulemma vastasi viestiin kuin viestiin aina 8 minuutin kuluessa.

Ylikierroksilla käyminen saattaa aiheuttaa hyvän olon tunnetta. Tuntee elävänsä. Kiire saattaa olla myös pakoa jostain, jota ei haluta kohdata. Kun työt vievät kaiken ajan voi välttää yksityiselämänsä vaikeita paikkoja. Kiireellä saattaa yrittää osoittaa omaa tärkeyttään ja korvaamattomuuttaan. Joihinkin tämä voi tehdä jopa vaikutuksen.

Itse olen kyllä oppinut katselemaan kiireellään kehuvaa hieman kieroon tai ainakin pilke silmäkulmassa. Kiireinen voi tuottaa myös tahatonta huumoria tyyliin ”nyt on niin kiire, että ei ehdi tehdä mitään”.

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa toisensa kohdanneet ihmiset ovat kehuskelleet omilla kiireisillä tekemisillään? Sillä ei kannata kehuskella, kun se ei ole kehumisen arvoista.

Todelliset ammattilaiset käyttävät aikansa tärkeisiin asioihin ilman kiirettä tai kiireen tuntua. Työ on aikaansaavaa, oleelliseen keskittyvää. Kun ei tarvitse sählätä, välittyy työstä kiireettömyyden tuntu.

Jos aikasi ei riitä mihinkään ja kalenterisi on viikkoja täynnä etukäteen, tunnistatko itsessäsi kiireaddiktioon viittaavia piirteitä?

Kiireetöntä joulun odotusta

Uudelleenperehdytys

Kuvitellaan työyhteisö,  jossa kaikki työntekijät hallitsevat omat tehtävänsä ja nauttivat työstään. Useissa tapauksissa ollaan tästä valovuoden päässä.

Omien työtehtävien hallinnalla tarkoitan tässä niitä työhön ja työyhteisöön liittyviä asioita, jotka kelvollinen perehdytysprosessi opettaa uusille työntekijöille.  Uusien työelämätaitojen sekä ammattiosaamisen oppiminen on vielä sitten asia erikseen.

Asiat ovat todennäköisesti muuttuneet siitä, kun vanhat työntekijät ovat perehdytyksensä saaneet. Mikäli se on jäänyt tekemättä tai vajaaksi, ei onneksi ole koskaan liian myöhäistä asiaa korjata.

Henkilötasolla tilanne on vaihtelevasti yksilöllinen. Sosiaalisesti taitavat, avoimet ja motivoituneet työntekijät pitävät itsekin huolta työarjen osaamisestaan. Entä sitten ne, jotka eivät kehtaa paljastaa osaamattomuuttaan? Eivät kysy vaikka pitäisi eikä kukaan tule neuvomaan.

Perinteisen määritelmän mukaan perehdytys tarkoittaa työnantajan työsuhteen alussa järjestämää

koulutuskokonaisuutta, jossa tutustutaan työtehtäviin ja yritykseen. Tuoreemman määritelmän mukaan perehdytys on pitkäkestoinen ja vuorovaikutteinen prosessi, jossa luodaan edellytykset ja halu menestykselliseen työskentelyyn yrityksessä (Lähde: Lauri Luoto, blogikirjoitus, Psycon).

Työntekijöiden riittävä osaaminen kannattaa selvittää eikä elää luulojen varassa. Jatkotoimet  päätetään, kun faktat ovat pöydällä.

Työyhteisön tuloksellisuus edellyttää ainakin sitä, että kaikki tuntevat sen perustehtävät ja ovat niihin sitoutuneita. Keskeiset työmenetelmät ja apuvälineet tulee hallita. Ajanhallinnan ja töiden priorisoinnin perusteet niin ikään. Sitoutumista edesauttaa, kun ymmärtää oman työnsä liittymisen laajempaan kokonaisuuteen. Myös työyhteisön yhteisten pelisääntöjen tuntemus auttaa, mikäli ne on määritelty.

Asiasta lähiaikoina lisää Ajantiedon uudessa koulutuksessa.

 

Höpöttävät kollegat

Blogissa syyskuun 16. päivä kirjoitin höpöttävästä, mutta muuten mukavasta kollegasta. Hänellä oli tapana tulla tarinaa kertoneen työpisteeseen aamukahdeksalta ja viipyä siinä jopa usean tunnin ajan. Kertoja ei kehdannut asiasta höpöttäjälle sanoa, vaan rupesi tulemaan töihin jo kuuden jälkeen, että edes silloin sai rauhassa tehdä töitä. Selvästi huono päätös.

Viime koulutuksessa kuulin vielä hassumman jutun. Nyt kertomuksen henkilö oli tavannut käyttää päivän ensi tunnit sen raportointiin, mitä edellisen työpäivän jälkeen oli kotona lasten, harrastusten jne. parissa tapahtunut. Kun tarina oli kerrottu, hän jatkoi samaa asiaa soittamalla äidilleen. Ja sitten vielä kaverilleen. Siinä se työpäivä sitten meni.

Useiden kuljetusyrittäjien yhteenliittymää ohjannut henkilö kertoi kokemuksiaan. Nyt ongelmana olivat kymmenet kuskit, jotka tulivat jutustelemaan ja kahvittelemaan ymmärtämättä, että näin veivät merkittävän osan kertojan työajasta.

Joillekin tuntuu olevan tosi haastavaa oivaltaa, miksi töissä käydään. Tai sitten oivalletaan, mutta ei välitetä. Ajatellaan palkan olevan subjektiivinen oikeus, joka ei liity työn tekemiseen.

Jälkimmäisessä esimerkissä kyse oli enemmänkin huomaavaisuuden ja hyvän käytöksen puutteesta.

Meidän on kyettävä ymmärtämään oman käyttäytymisemme vaikutukset toisiin ihmisiin. Oma aikamme on tärkeintä, ainoa asia, mitä meillä on. Siitä on pidettävä kiinni ja toistenkin on sitä kunnioitettava.

Muutos on helpointa aloittaa itsestä. Kannattaa hetkeksi pysähtyä pohtimaan, ettei itse satu olemaan se höpöttäjä.

Olitpa kolega, esimies tai alainen on opeteltava sanomaan ystävällisesti, päättäväisesti ja toista loukkaamatta: ”Nyt en millään ehdi keskustella kanssasi, koska tekemättömät työt painavat päälle ja haluan saada ne tehtyä”.

Enhän vain itse ole paidan henkilö.

Mindful-Flow: 5 + 5 arjen ohjetta

Rauhoitetaan mieli

Kun työmuistime ovat täynnä, on olomme levoton ja stressaantunut. Erityisesti tekemättömät asiat rasittavat. Mielensä voi rauhoittaa, puhdistaa turhista asioista, kun niin päättää.  Ota hyvä istuma-asento, laita silmät kiinni, vedä keuhkot täyteen ilmaa hitaasti ja hengitä ulos vielä hitaammin muutaman kerran. Keskitä huomiosi hengittämiseen. Älä ajattele mitään muuta. Jo yhden minuutun mikrotauko auttaa rauhoittumaan. Mieltänsä voi rauhoittaa missä tahansa tilanteessa. Päätä olla ajattelematta mitään vaikka kävellessäsi. Jos joku ajatus pakolla tunkee mieleesi, poista se ja aloita alusta.

Hidastetaan tahtia

Meillä kaikilla on yksilöllinen tekemisen tahti. Se liittyy persoonamme ja elinympäristöömme. Pohjoisen ja maaseudun ihmiset ovat kaupunkilaisia verkkaampia. Olipa rytmisi mikä tahansa, päätä tehdä asioita nyt selvästi hitaammin, tietoisemmin ja yksityiskohdista nauttien. Robert Pirsigin klassikkokirja Zen ja moottoripyörän kunnossapito kertoo tästä. Tekeminen voi olla mitä tahansa: varsinaista työtäsi, ruuan laittoa, nikkarointia, kävelyä, syömistä ...

Haaveillaan

Voimme itse nostaa tietoiseen mieleemme haluamiamme asioita menneisyydestä. Voimme myös pohtia tulevaisuutta ja sen meille tarjoamia hyviä asioita. Kiitollisuus ja toiveikkuus ovat omia päätöksiämme. Ajattele näitä mennessäsi nukkumaan, jatka herätessäsi tai mene pitkällesi kesken päivää. Haaveilu on helpompaa makuuasennossa mutta onnistuu myös mukavasti istuen. Vinkki: jää kiireettömänä aamuna herättyäsi joskus sänkyyn tietoisen läsnäolon haavemoodiin.

Ollaan vaan

Ensimmäisessä kohdassa rauhoitettiin mieli. Nyt vaan ollaan rauhallisin mielin eikä tehdä mitään. Ollaan pitkällään tai istutaan. Pidetään mieli puhtaana eli mahdollsimman tyhjänä. Voit myös vuorotella puhdistettua mieltä ja haluamasi asian pohtimista.

Nukutaan hyvin

Positiivinen läsnäolo on mahdotonta jos väsymys painaa. Hyvä, syvä ja riittävä uni on tärkeää.

Rauhoitetaan tahtia tunti pari ennen nukkumaan menoa. Fyysisesti raskaat asiat ajoitetaan alkuiltaan. Ihan täydellä vatsalla ähky vaikeuttaa nukkumista. Ihan tyhjä vatsa kurnii. Rauhoita mieli tai pohdi enintään mukavia asioita, myönteisiä mielikuvia.

 ...............

Varataan työlle riittävä aika

Työ on nautinnollista, kun sitä pystyy tekemään itselle ominaiseen tahtiin. Jos ajattelet tarvitsevasi kaksi tuntia varaa kolme.

Häiriötön ympäristö

Varmista ennalta, että kykenet haluamasi työn tekemään ilman keskeytyksiä. Varaa itsellesi sopiva työtila. Tee kotona jotain, mitä normaalisti tekisit häiriöisessä maisemakonttorissa. Mene krijastoon lukemaan. Tee itsellesi ei saa häiritä –kyltti ja ripusta se näkyville.

Valmistaudutaan

Työn saa tehtyä helpommin valmiiksi asti, kun tarvittavat esityöt on tehty. Hanki tarvittavat tiedot, materiaalit ja tee työsuunnitelma tarvittaessa.

Oikeat työkalut ja menetelmät

Oletko tietoinen, mitä työkaluja tarvitset. Kultasepän pikkuvasaralla ja moukarilla on eroa. Eri työmenetelmiä yhdistämällä muodostuu järkeviä työnkulkuja, prosesseja. Kun siivoaa, kannattaa aloittaa ylhäältä. Muuten pöydän leivänmurut ovat lopulta imuroidulla ja pestyllä lattialla.

Keskitytään vain tekemiseen

Kun työtä tehdään, niin sitten sitä vaan tehdään. Parhaimmillaan et huomaa enää ajan kulua vaan jatkat uupumukseen saakka. Taukoja voi ja kannattaa pitää, kun hyvältä tuntuu.

Kuvassa Mindful-Flow elämää: telttailua ja lähirannan sinisimpukoiden valmistusta kirpeän raikkaassa kevätsäässä Jäämeren rannalla:

Mindfulness ja suomalainen luonto - opitaan pysähtymään

Tässä yhtenä aamuna Jaanan kanssa herätessämme rupesimme pohtimaan asioita, joita luonto meille opettaa. Kynä ja paperia käteen. Muistiin kirjasimme kuutisenkymmentä asiaa pikavauhtia. Oikeastaan rupesi jo miettimään, mitä luonto meille ei opeta.

Oman elämän luontokokemuksia muistan koko siltä ajalta kun ylipäätään mitään mieleen on jäänyt. Kiitos vanhemmilleni, jotka aikanaan jo pikku taaperon retkille veivät. Luontosuhteeni on monipuolinen ja mutkaton. En ole koskaan sieltä hakenut itsetarkoituksellisesti mitään huippukokemuksia. Niitä on saanut hakemattakin. Mount  Everestin kiipeilijät ja Etelämäantereen seikkailijat ovat aivan oma joukkonsa. Huippusuoritusten ja omien rajojen hakeminen ääriolosuhteissa on eri asia kuin luonnosta nauttiminen ja siitä oppiminen.

Luontosuhteeni sisältää lähiluonnon seurantaa. Pieniä ja hieman suurempia retkiä. Marjastusta, sienestystä, kalastusta ja pienriistan metsästystä. Hiihtämistä ja vaeltamista. Ruuan valmistusta luonnon villeistä raaka-aineista. Ötököiden seurantaa mättäällä. Lintujen ja metsän eläinten bongausta. Kasvien tutkailua ja kukkien ihastelua. Tähtitaivaan ihmettelyä. Myrskytuulen kohinaa metsän puissa, kesäisiä kumpupilviä ja syksyn tihkuttavaa harmautta. Kirpeää pakkasta poskipäissä. Rauhoittumista ja pysähtymistä. Seikkailua. Yhdessä tekemistä. Luonto tarjoaa aina jotain yllättävää ja opettavaa, kun pitää aistinsa ja mielensä valppaina. Kaikki vuodenajat ja jokainen sää ovat luonnosta nauttivalle oikeita.

Digitaalisista kuvakansioista löytyy muistoja tuhansien kuvien verran vuodesta 2003 alkaen. Selailin niitä ja keräsin kokoelman mitä luonto opettaa –hengessä.

Ne kertovat tarinoita hienoista retkistä, pysähtymisestä, pienistä asioista, villin ruuan hankinnasta, vuodenajoista, säästä ja luonnon kauneudesta. Kokemusten kautta on ainakin jotain oppinut: selviytymistaitoja,  kärsivällisyyttä, elämän kierron ymmärrystä ja kunnioitusta.

.....................

Mindfulness ja suomalainen luonto – opitaan pysähtymään

• tiistaina 13. tammikuuta 2015, klo 16.30 - 18.00, Ajantiedolla

Luonto parantaa ja voimistaa. Sieltä saat energiaa, virkeyttä ja mielenrauhaa

Tule kuulemaan tarinoita, keskustelemaan ja saamaan käyttökelpoisia vinkkejä.

Ilmoittautumiset Ajantiedon kotisivujen kautta.

Ajanlisääjät - viisi nopeaa

Elämäsi kulkee parempaan suuntaan, kun saat enemmän aikaa tärkeään. Samalla on kuitenkin pystyttävä luopumaan jostain. Lisää aikaa ei vuorokauteen tai vuoteenkaan ole tarjolla.

Jos kalanterisi on täysi, aloitetaan siitä. Kaikki jo varatut tapaamiset eivät ole yhtä tärkeitä. Et ole korvaamaton. Listaa siis kaikki tulevat kalenterimerkintäsi vaikka Excel-taulukkoon aikajärjestyksessä. Pohdi nyt jokaista kahdesta näkökulmasta: Kuinka tärkeästä asiasta on kyse? Oletko juuri sinä se ainoa, joka voi asian hoitaa? Jos asia ei ole oikeasti aivan välttämätön, poista se kalenteristasi. Jos se on tärkeä, mieti mahdollisuuttasi delegoida se. Voit pisteyttää asiat nollasta kymmeneen. Tee itse vain ne jotka saavat yli 80 pistettä. Asian voi tehdä myös vielä yksinkertaisemmin käyttämällä kriittistä harkintaa, delete-näppäintä, kumia tai kynää.

Höpöttävät kollegat ovat varsinainen maanvaiva. Koulutuksissani kuullut tarinat ovat välillä karmeita. Joillain tuntuu olevan työssä käymisen syy täysin hukassa. Töissä ei siis käydä ensisijaisesti kertomassa työkaverille, mitä kaikkea tuli eilen lasten, kavereiden tai harrastusten

parissa tehtyä. Jos tunnistat itsessäsi höpöttäjän, lopeta välittömästi. Töihin tullaan tekemään asioita, jotka oikeuttavat sinut saamaan palkkaa. Niitä kutsutaan ydintehtäviksi. Höpöttäjätyökaverille kerrot seuraavalla kerralla, että ahdistut tilanteesta omien töidesi jäädessä tekemättä. Sano asiasta, sano selkeästi, älä mene henkilökohtaisuuksiin, käytä minä-puhetta. Jos henkilö kuitenkin loukkaantuu, voit olla hyvillä mielin. Olet tehnyt parhaasi ja saanut itsellesi jälleen lisää aikaa.

Sulje puhelimesi ja sähköpostisi – ainakin välillä. Eri tehtävissä pitää olla eri tavoin saavutettavissa, mutta kenenkään ei arvitse olla aina ja koko aikaa tavoitettavissa. Monissa tehtävissä riittää, kun sähköpostit käy päivittäin läpi.

Lopeta median seuraaminen. Jätä lehdet kokonaan lukematta tai selaa ne läpi kahden viikon välein. Silloinkin löydät oleellisimmat asiat. Lopeta TV-sarjojen katsominen, jollet saa niistä jotain arvokasta terapeuttista hyötyä. Monet sarjat ovat koukuttavia. Katkaise siis riippuvuutesi niihin.

Rupea tekemään asiat kerralla valmiiksi. Tunnista tekemättämät rästityöt ja varaa niiden suorittamiselle riittävät ajat kalenteristasi. Pidä kiinni suunnitelmastasi ja tee ne pois mieltäsi painamasta. Kykymme asioiden moniprosessointiin on rajallinen ja joka tapauksessa työmme aikaansaavuutta alentava. Pahimmillaan räävimme asioita saamatta mitään tehdyksi loppuun.

Kaikki edellä luetellut ajanlisääjät ovat omissa käsissäsi. Rupea siis toimeen nyt. 

Kuukkeli on sympaattinen lintu - toimistokuukkeli on rasittava

Ihan tavallisia projekteja

Kun on itse tehnyt myös suuria projekteja, jää päähän pyörimään helposti niiden maailma.

Projektikoulutuksissani olemme käsitelleet strategiaperusteista kehittämistyötä ja sitä, että kehittmistyö kannattaa usein projektoida. Selvää on myös, että suuret rakentamishankkeet pystyy toteuttamaan ainoastaan projektimuodossa eikä se silloinkaan aina helppoa ole. Olkiluodon uuden ydinvoimalaitoksen takkuava rakennusprojekti tuo elävästi mieleen oman junanrakennusprojektini  Saksassa aikanaan. Pimeimpinä ja tuskallisimpina hetkinä lohdutti ajatus siitä, että rakensimme  mielestämme maailman kauneinta ja moderneinta ICE T -suurnopeusjunaa.

Vanhoja ei kannata kuitenkaan liikaa muistella.

Projektityön periaatteita voi ja kannattaa soveltaa myös paljon, hyvin paljon pienemmässä mittaluokassa.

Määritelmän mukaan projekti on tarkkaan suunniteltu ja rajattu hanke tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Projektoinnin hyötyjä ovat selkeä tehtävä ja siihen kohdennetut resurssit sekä valta- ja vastukysymykset. Projektit ovat hyvä keino ottaa vastuuta ja toimia yrittäjämäisesti .

Mikä on kyllin suuri asia projektoitavaksi?

Asiaa voi lähestyä vaikka projektisuunnitelman näkökulmasta. Jos kaikki asiat ovat omassa päässä ja pystyy lisäksi tehtävän oman työn puitteissa hyvin suorittamaan, ei projektisystematiikka tarvita.

Jos tehtävällä on selkeä tavoite ja se vaatii lisäksi työn jäsentämistä, aikataulutusta ja resurssointia rupeaa olemaan kyse projektista.

Projektin voi pilata sillä, ettei käytä mitään asiaan kuuluvia työmenetelmiä, mutta sen voi pilata myös hurahtamalla projektinhallinnan työkaluihin liiaksi. Pitkälle pärjää, kun projektia suunniteltaessa avaa muutamalla ranskalaisella viivalla alla oleva projektisuunnitelmakuvan kahdeksan kohtaa.

Joustavuuden ja nopeuden vaatimukset ovat työelämässä kasvaneet vuosien varrella ja kehitys jatkuu. Eri kokoiset projektit ovat oikein käytettynä hyvä keino vastata työelämän muutokseen.

Tulevaisuuden työ on yhä enemmän projektityötä. 

CityZEN Camp

Pitkään on ollut mielessä tuottaa perinteiseen työpäivään sidottuun koulutusformaattiin verrattuna jotain ihan uutta. Tänään sellaista laiton myyntiin. Tämmöistä ei ole vielä ikinä Ajantiedon puitteissa tehty.

Kokoonnumme ensi tammikuussa 22 tunniksi rentoutumaan ja keskustelemaan viisaan ajanhallinnan mahdollisuuksista, hyvästä elämästä sekä toiminnallisesta viisaudesta työssä ja vapaalla. Annamme osallistujille mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi, saada uutta virtaa ja avartaa ajatuksiaan.

Pääsen leirillä soveltamaan useita minulle mieleisä kokemuksia ja taitoja. Teemme yhdessä hyvää ruokaa sesongin villeistä raaka-aineista. Nautimme illallista, keskustelemme ja teemme asioita ZEN-asenteella. Sitten lähdemme kotia ja viikonloppua kohden levollisina ja hyvillä mielin.

Mutta se ZEN. Ritva meiltä jo esitti huolensa, että liittyykö se johonkin uskonnolliseen.

EI liity meidän leirillä mitenkään.

Itämaiseen, monenkirjavaan ZEN perinteeseen, joka siis on osa budhalaisuutta kuuluu erilaisia

istumamietiskely- ja hengitysharjoituksia. Niissä keskitytään parhaillaan tehtävään asiaan, esimerkiksi kävelyyn tai muuhun arkiseen toimintaan. Kovasti nyt muodissa oleva Mindfulness perustuu amerikkalaisen lääketieteen professorin Jon Kabet-Sinnin oivalluksiin ja havaintoihin siitä, että läsnäolevalla mielellä on positiivisia vaikutuksia ihmiseen.

Monet harjoitteet ovat kuitenkin sidoksissa historiaan ja meille vieraisiin kulttuureihin.

Emme edes kykene tunnistamaan omasta kultturistamme asioita, joiden vaikutus meihin on samanlainen. Niitä kuitenkin on vaikka kuinka paljon. Ei tarvitse istua jalat ristissä, jos se ei tunnu mukavalta. Tietoisuustaitoja, myönteistä läsnäoloa, voidaan harjoittaa 100% suomalaisittain vaikka saunan lauteilla ja saunan jälkeen, luonnossa liikkuen, ihmisten kanssa keskustellen ja hyvää ruokaa laittaen ja nauttien.

Siitä CityZEN camp:issämme on kyse: tervejärkistä yhdessä tekemistä, asioiden pohtimista ja lepoa - hyvillä mielin.

Koskessa ei pysähdytä

Mitä teet, jos olet joutunut leveään ja korkeatörmäiseen jokeen, kuohuvan kosken keskelle? Yrität todennäköisesti pitää itsesi pinnalla ja hengissä. Et ehdi rentoutua saati pohtia elämääsi – tai ehkä se vilahtaa silmiesi edessä juuri ennen hukkumista. Turvaan rannalle et pääse ja koski vaan jatkuu.

Monet meistä ovat koskessa, olleet jo pitkään. Osa on hukkunut, jotkut ovat päässeet rannalle. Monet ovat edelleen pyörteiden vietävänä ehkä ajatellen sen olevan vain elämää.

Tällöin ollaan samassa tilanteessa kuin he, jotka eivät tule ajanhallinnan koulutukseen kiireeltään. Mennään 24/7, sähköpostitkin on vielä lukematta, kalenteri täynnä: osa ei tilannettaan edes tiedosta, huomaa pelastuslautan jo olevan vierellä. Siihen pitää vain tarttua ja antaa auttaa itsensä kyytiin. Kun pysähdymme ja rupeamme asioita pohtimaan, rupeaa tapahtumaan. Puolen päivän koulutusinvestointi tuottaa monikymmenkertaiset hyödyt. Yksi tunti enemmän päivässä pois sähläämisestä johonkin tärkeämpään, vaikka lepoon on 365 tuntia vuodessa.

Mitä luovempaa työtä teet, sitä enemmän tarvitset aikaa itsellesi. Jokaisessa suomalaisessa työpaikassa tarvitsemme luovuutta. Ohjelmoimaton aika auttaa löytämään ratkaisut siihen, miten asiat voi tehdä fiksummin ja pienemmällä vaivalla. Todellisen ammattilaisen työ antaa aina rauhallisen vaikutelman, mutta tulosta syntyy. Tämä pätee kirvesmiehistä johtajiin.

Pidämme kynsin hampain kiinni liian monista asioista. Pitää olla mukana monessa, jottei tipu joukosta. Taustalla on ehkä pelko oman työn menettämisestä ja tappiolle jäämisestä.

Viuhotuskierteeseen ajautuu vähitellen. Rupeaa pitämään normaalina sitä, että vuorokausi kuluu työssä, yhdistyshommissa, lasten ohjelmoiduissa harrastuksissa, omissa ohjelmoiduissa harrastuksissa, lapsia kuskaten, somessa, shoppaillessa, huonoa telkkariohjelmaa katsoessa, kuntosalilla, lenkillä, joogassa, kavereiden kanssa. Ajetaan ensin itsensä loppuun ja sitten yritetään elpyä vaikka mindfulness-kurssilla.

Oikeasti tarvitsemme paljon enemmän rauhallista aikaa itselle ja lähimmäisillemme. Ollaan vaan tai tehdään asioita, jotka oikeasti rentouttavat. Pysähdytään, rauhoitutaan ja pohdiskellaan. Luetaan tai mennään retkelle luonnosta nauttimaan.

Koeta pysähtyä tässä ...

... nyt se on helpompaa

Paljon turhaa työtä

Tämä lienee kymmenes – tai ainakin aika mones – kerta, kun blogissani mainitsen tämän. Työajastamme keskimäärin 60% kuluu muuhun kuin pitäisi. Jollain vain 20%, mutta toisilla yli 80%.

Eräässä suuressa yrityksessä huippuesimerkkinä kerrottiin sairauspoissaolojen tiputtamista 8 prosentista puoleen erityisen hyvän työterveyshuollon avulla. Säästöä siis saatiin 4 prosenttiyksikköä.

Jos ”hukkatyöajastamme” saamme vastaavasti hävitettyä puolet, nousee ydintehtäväosuutemme neljästäkymmenestä prosentista seitsemäänkymmeneen eli kasvua saavutetaan 75%. Väitän, että tämä kertoo jotain myös tuottavuutemme nostopotentiaalista.

Ajatellaan vielä tekemäämme turhaa työtä omasta ja työnantajamme näkökulmasta.

Keskiverto ihminen käyttää työaikaansa kymmenessä vuodessa turhaan9 000 tuntia. Sanotaan, että mestariksi tuleminen asiassa kuin asiassa vaatii aikaamme suuruusluokkaa 10 000 tuntia. Lähellä ollaan sitä. En vaan tiedä minkä lajin mestariksi tullaan hukkaamalla 9 000 tuntia.

Vuodessa on 8 760 tuntia. Yhdeksäntuhatta tuntia siis vastaa vuotta kiven sisässä. Työaikana se vastaa tietysti kuutta työvuotta. Ja sitten päälle tulee vielä se kaikki turhautuminen ja harmitus siitä, kun asiat eivät oikein suju.

Työnantaja näkee saman asian huonona kokonaistuottavuutena ja kilpailukykynä,

kehnona työilmapiirinä, työuupumuksena ja sairauseläkkeinä. Eivät työpaikat näin ainakaan lisäänny.

Tässä kolmen kohdan ohjelma, jolla tilanteen korjaamisessa pääsee hyvään vauhtiin.

1. varmistetaan, että kaikki tuntevat järkevän ajankäytön perusperiaatteet

2. sovitaan selkeät työyhteisön pelisäännöt, jotka tukevat järkevää työn tekemistä

3. valmennetaan esimiehet itsensä lisäksi johtamaan tuottavasti myös alaisiaan

Asiaa auttaa vielä yhden asian hoksaaminen. Liika kiire tappaa tuottavuuden. Se ei ole normaali olotila, jolle ei muka mitään mahda. Pikemminkin se on vahva signaali siitä, että hommat eivät ole oikein hanskassa – joskus ehkä myös tekosyy tai keino yrittää antaa itsestään tärkeä vaikutelma.

Tapetaan kiire ja tehdään järkityötä

Juha Wiskari on kirjoittanut kirjan nimeltään Kiireentappoase. En ole sitä lukenut, vaikka kädessäni kylläkin pitänyt ja selaillut. Kirjan ajatukset vaikuttavat hyvin järkeviltä. Olisiko niin, että paljolti samoihin lopputulemiin päätyy, kun työtä ja elämää on tarpeeksi nähnyt.

Kiireeseen saattaa jäädä koukkuun eli addiktoitua. Kannattaa siis pysähtyä, pyysäähtyä, ja arvioida omaa tilannetta.  Elämän ja tekemisten puntarointiin tulee varata riittävästi aikaa. Pohdi siis nykyisen elämäsi mielekkyyttä ja pohjan pitävyyttä.

Hyödynnä tietoisen ajattelun lisäksi myös tiedostamatonta. Nosta asioita mieleen, pohdi niitä ja anna painua takaisin tiedostamattomalle puolelle. Kirjaa asioita paperille. Nuku yön yli tai palaa asiaan seuraavalla viikolla.

Kiire ei ole puolustus. Oikeastaan se paljastaa, että asiat eivät ole omassa hallinnassa. 

Vanha sanonta kuuluu: muuta asioita, jos siltä tuntuu. Jos et muuta, älä myöskään valita.

Kiireestä kyllä pääsee eroon monella tapaa. Sen voi ainakin tappaa, taltuttaa, kesyttää tai päästää ohi.

Ajattele, että elämäsi on tilkkutäkki, jota kannat mukanasi. Täkki on jo vanha, täynnä tilkkuja ja painaa hirveästi. Ennen kuin lisää uusia tilkkuja, on tärkeää poistaa vanhoja rankalla kädellä.

Kiireen tappaminen mahdollistaa järkityön eli oikeiden asioiden tekemisen järkevästi. Oikeat asiat liittyvät työyhteisön perustehtävän toteuttamiseen. Ydintehtäviksi niitä myös kutsutaan. Järkevä tekeminen tarkoittaa, että asioille varataan riittävästi aikaa, käytetään sopivia työtapoja ja tehdään mielellään yksi kerrallaan valmiiksi. Se on tutkitusti tuottavin tapa tehdä töitä.

Tuottavuuden nollaa väärien asioiden tekeminen ja oikeidenkin asioiden tekeminen väärin. Kumpi tahansa. Silloin ei oikeasti palkkaansa ansaitse.

Tässä vielä kiireen tappamisen vinkkilista:

•                     Pysähdy, rauhoitu, mieti ja tiedosta missä mennään.

•                     Jos asiat ovat hyvin, jatka entisellään.

•                     Jos päätät muuttaa elämääsi, rupea raivaamaan tilaa tärkeille asioille.

•                     Vain itse pystyt päättämään, mikä on tärkeää.

•                     Päätä, mitä jätät jatkossa tekemättä ja mitä teet nykyistä enemmän.

•                     Elämä on myös jatkuvaa luopumista – alusta loppuun saakka.

•                     Tule Viisas ajanhallinta –koulukseen tai hanki sellainen tiimillesi.

Kiireen tappaja työssään

Liian kiire ajanhallintakoulutukseen

Me ihmiset ollaan välillä aika hauskoja. Aina sitä ei edes itse huomata.

Viisas ajanhallinta –koulutuksillani haetaan ja löydetään konkreettisia keinoja tuottavuuden nostamiseen. Jujuna on löytää enemmän aikaa tärkeille asioille ja vastaavasti jättää vähemmälle niitä ei tärkeitä. Säheltämisen määrää vähennetään tekemällä työtä järkevinä kokonaisuuksia. Järkityöllä tuottavuutta kuvaa asiaa hyvin. Niin, ja lopputuloksena myös (työ)hyvinvointi lisääntyy.

Laitoin tietoa Viisas ajanhallinta -koulutuksista hiljattain joillekin ihmisille.

Pari esimerkkiä siitä, miten voidaan ilmaista, ettei koulutus nyt kiinnosta – vaikka tarve olisi suuri.

”Lomalta paluun jälkeinen aika on ollut aika hektistä ja sähköpostia on vielä purkamatta jonkun verran ....” Tämä siis muutama viikko lomien jälkeen.

”Nyt on ollut tosi kiire koko syksy, vähän joka puolella. Itsekin olen ollut 2 viikkoa töissä suurin piirtein 24/7”.

Miten sitä saisi ihmiset pysähtymään edes hetkeksi ja hokaamaan, milloin apua on tarjolla.

Ehkä rupean käyttämään seuraavaa slogania: ”Kun et millään ehdi, tule Juhan Viisas ajanhallinta –koulutukseen. Juha tappaa kiireen”.

Hienosti sanottu on seuraava isoäidin viisaus: jos on kova kiire, istahda ja päästä kiire ohi.

Marakattikin tietää, että liika kiire on pahasta

Toiminnallinen viisaus

Viisaan ajanhallinnan lukijoidenkin kannattaa käydä Ajattele itse -blogissa tutustumassa kirjoitukseeni Toiminnallinen viisaus ...

Opitaan sanomaan ei

Yhdessä koulutuksessani kuulin tarinan höpöttävästä, mutta muuten mukavasta kollegasta. Hänellä oli tapana tulla tarinaa kertoneen henkilön työpisteeseen aamukahdeksalta ja viipyä siinä jopa usean tunnin ajan. Kertoja ei kehdannut asiasta höpöttäjälle kertoa, vaan rupesi tulemaan töihin jo kuuden jälkeen, että edes silloin saisi rauhassa tehdä töitä. Ryhmämme oli yksimielinen, että päätös oli huono.

Mitä siis olisi pitänyt tehdä? Sanoa ei kohteliaasti, päättäväisesti ja toista loukkaamatta. Vaikka tyyliin: Pirkko (nimi muutettu), kanssasi on mukava jutella, mutta työt painavat ja se stressaa minua. Jutellaan paremmalla ajalla ja mennään joku päivä töiden jälkeen vaikka X:lle. Jos höpöttäjä tuosta loukkaantuu, on se selvästi hänen ongelmansa. Todennäköistä on, että hän asian kerrasta ymmärtää, jollei satu kuulumaan tuplavaikeiden harvaan joukkoon. He ovat niitä, jotka eivät kykene ottamaan palautetta vastaan.

Ein sanominen tuntuu välillä vaikealta. Tosin on myös ihmisiä, jotka eillä tapaavat puheensa aloittaa. Nyt ei puhuta kuitenkaan heistä.

Ein pelko on pelkoa kohdata toisen reaktio. Vaikein tilanne on juuri ennen omaa ei-päätöstä. Asian sanominen helpottaa. Pitää kuitenkin olla valmis perustelemaan kantaansa. Pelkkä ”ei” ei riitä. ”En nyt millään ehdi, koska pitää tehdä ensin asiat a, b ja c” -toimii. Jos pyytäjä on oma pomo, voi tietysti keskustella myös prioriteeteista. Meneekö pyyntö asioiden abc edelle vai johonkin väliin.

Tyylillä on väliä. Pitää sanoa asiasta ja minä-muodossa. Ei saa loukata toista henkilönä. On eroa sanoa toista typeräksi tai todeta hänen käytöksensä loukkaavan sinua.

Ei on suojasana. Jos aina sanoo kyllä, joutuu umpikujaan. Parempi on hieman aliluvata ja ylisuorittaa kuin päin vastoin.

Ein voi myös pehmentää. En ehdi nyt, mutta teen tämän perjantaihin mennessä on parempi kuin luvata ja jättää tekemättä.

Joskus hiljaisuus tulkitaan myöntymiseksi. Kannattaa siis olla tarkka ja selväkielinen ettei synnytä väärinkäsityksiä. 

Ei on tärkeä sana matkalla kohti viisasta ajanhallintaa.

Kaksi tunturikihun munaa: 2 x Ei = Eier (auf Deutsch)

Järkityöllä tuottavuutta

Kokosin kesällä keskeiset ajanhallinan kokemukseni kirjoitukseksi, jonka Kauppalehti julkaisi elokuussa otsikolla ”Suomi nousuun järkityöllä”. Alkuperäisessä otsikossani käytin ilmaisua ”... tekemällä enemmän tärkeitä asioita”. Siitä tässä on kysymys, mutta kiitos toimittajan oivalluksen neljä sanaa kiteytyi järkityöksi.

Ajanhalintaa koulutetaan monestä näkökulmasta ja monin eväin. Omani perustuu toiminnan, organisaatioiden ja ihmisten laaja-alaiseen ymmärrykseen ja siihen, että ajanhallinta on tuottavuutemme  keskeinen tekijä. Hienotkin strategiat, suunnitelmat ja johtamisopit valuvat hukkaan, jollemme saa käytännön tekemistämme järkeväksi.

Keskimäärin kuusikymmentä prosenttia työajastamme kuluu muuhun kuin pitäisi. Kuinka pitkälle pärjäämme jatkossa neljälläkymmenellä prosentilla? Mitä saavutamme, jos pystymme ydintehtäviimme käytettävän ajan nostamaan neljästäkymmenestä tuplaksi?

Ydintehtävien rinnalle saamme toisen näkökulman pohtimalla vaikutusmahdollisuuksia työhömme. Ne liittyvät suoritusaikaan, -paikkaan, työtapoihin ja itsenäisyyteen. Pahimmillaan olemme täysin ulkoa ohjautuvia ja parhaimmillaan voimme itse valtasosin vaikuttaa sekä ydintehtäviemme että muiden tehtäviemme suorittamiseen.

Edellisten yhdistelmän olen nimennyt Koskisen työikkunaksi.

Suuret muutokset lähtevät  liikkeelle tärkeyden tiedostamisesta, uskosta kykyyn muuttaa asioita ja hyvien tulosten mukanaan tuomasta vahvistavasta innostuksesta.

Uudistetuissa Ajantiedon Viisas ajanhallinta –koulutuksissa käydään konkreettisten asioiden kimppuun. Liikkeelle lähdetään ydintehtävistä, nykyisestä ajankäytöstä sekä hyvistä tavoitteista. Työn mielekkyyden ja tuottavuuden parannuskeinoja käydään läpi osioissa Järkityöllä tuottavuutta omaan toimintaan sekä Järkityöllä tuottavuutta työyhteisöön. Asiat vedetään lopuksi pakettiin käsittelemällä hyvän työelämän rakentamista ja jatkotoimenpiteitä – omia ja työyhteisön.

Lupaukseni on, että Viisas ajanhallinta –koulutus on helpoin ja paras investointi tuottavuuteen. Koulutus maksaa itsensä takaisin jo yhdenkin oivalluksen ja sovitun toimenpiteen avulla. Samalla kun löydämme enemmän aikaa tärkeään, paranee tuottavuuden lisäksi myös hyvinvointimme.

Energiaa syksyyn

Syksy on nyt, vaikka ulkona on vielä kesäisen lämmintä. Elokuun lomaltapaluun pehmo-ohjeiden aika on ohi. On aika paiskia töitä tosissaan. Joulu tulee pian ja sitten on taas uusi vuosi edessä. Työpäivä jouluun on nyt noin 75.

Tässä tusina vinkkejä. Aloita ensimmäisellä kolmella. Tee sitten kohdat 4 – 9 ja lopuksi kohdat 

10 – 12. Onnea matkaan.

1.   Listaa mieleesi tulevat elämäsi tekemättömät työt

2.   Valitse ne, jotka kykenet hoitamaan seuraavan kolmen viikon aikana

3.   Jätä loput varastoon eli ulkoista ne ja palaa niihin kolmen viikon lähestyessä loppuaan

4.   Seuraa, mihin aikasi kuluu kirjaamalla tekemisesi ylös tunnin tarkkuudella kolmelta päivältä

5.   Päätä mistä kolmesta asista haluat päästä syksyn aikana eroon

6.   Päätä mitkä kolme asiaa saat valmiiksi ennen joulua

7.   Päätä miten koulutat ja kehität itseäsi vielä tänä vuonna

8.   Aloita yksi uusi projekti

9.  Toimi edellisen kohdan mukaisesti kuitenkin vain, mikäli saat päätökseen jonkun vanhan projektin

10. Laita nyt joku totuttu tapa tai harrastus tauolle

11. Tee jotain mitä et ole vielä koskaan tehnyt

12. Päätä itsenäisyyspäivään mennessä, mitä haluat saada aikaan ensi vuonna

Muista ajatella itse. 

Suomi nousuun järkityöllä

Juttuni Kauppalehdessä 21.8.2014: 

Selvitystemme mukaan keskimäärin 60% työajasta kuluu muuhun kuin  pitäisi.

Joka kuudennella 80% työajasta menee haaskuuseen. Samaan aikaan työpäivät

ovat pitkiä, emme osaa riittävästi palautua, uuvumme ja sairastumme. Valtakunnassa peräänkuulutamme lisäksi kilpailukykyä, tuottavuutta, entistä tehokkaampaa julkista sektoria ja kasvua. Käsissämme on kansallisen katastrofin ainekset.

Ajanhallinta tulee nähdä kokonaisvaltaisesti. Se on kilpailukykymme perustaa. On mahdotonta menestyä, mikäli teemme vääriä asioita. Nykyisellään työpäivät ovat monilla täynnä tuottamatonta sälää. Keskeytyksiä tulee liukuhihnalta. Tällöin on vaikea ajatella selkeästi. Tilannetta pahentavat tämän päivän addiktit kuten erilaisten mobiililaitteiden taukoamaton räplääminen.

Pyritään siis käyttämään valtaosa työajasta työmme ja organsiaatiomme kannalta tärkeisiin tehtäviin. Kiireetön tuottavuus on hyvä tavoite.

Kun saamme enemmän aikaa tärkeille asioille, nousee tuottavuutemme väistämättä. Samalla paranee työn mielekkyys ja työhyvinvointi. Tuottavuus ja työhyvinvointi liittyvät selvästi yhteen, mutta ne eivät ole ensisijaisesti toistensa seurauksia. Niillä on siis yhteinen alkusyy. Kun työyhteisössä keskitytään tärkeisiin asioihin, syntyy itseään voimistava positiivinen kierre.

Mitä seuraa, kun saamme alussa kuvatut luvut 40% tärkeään ja 60% muuhun vaihtamaan paikkaa? Tuottavuuden nostopotentiaali on valtava

Tuloksellista työtä estää ja häiritsevät kymemnet eri tekijät. Niistä puolet on itse aiheutettuja ja siten periaatteessa helposti korjattavissa. Loput liittyvät organisaation toimintaan, strategiaan, prosesseihin, johtamiseen ja vuorovaikutussuhteisiin. Hyvän organisaation tunnuspiirteitä ovat kirkas perustehtävä, töiden järkevä organisointi ja jämäkkä johtaminen. Niihin voi yhtälailla vaikuttaa, muttä tällöin tarvitaan myös johtoa avuksi. Positiivinen muutos lähtee joka tapauksessa yksittäisistä ihmisistä.

Piru irti työpaikalla

Olen tavannut googlailla uusien kirjoitusteni otsikoita pohtiessa, mitä vastaan tulee.

”Piru irti työpaikalla” tuli löytyi täsmälleen yksi kirjoitus. Kirjoittaja oli harrastanut seksiä naistyökaverinsa kanssa. Tämä oli ruvennut miestä asialla nyt kiristämään. Neuvoja kirjoittaja oli saanut runsaasti. Kiristäjästä pääsee tietysti eroon, jos pystyy asian oman kumppaninsa kanssa ottamaan puheeksi. Kumppanin reaktio on sitten toinen juttu.

Miten muuten voi olla piru irti työpaikalla? Mitä asialle voi tehdä?

Huono pomo on monen ihmisen kärsimyksen ja ahdistuksen lähde. Esimies voi olla liian lepsu tai autoritäärinen. Hän ei tyypillisesti osaa kuunnella, keskittyä tai organisoida. Hän ei ole kiinnostunut ihmisistä. Hän voi olla osaamaton tai tietää liikaa yksityiskohdista. Hyvän pomon ominaisuudet voi kiteyttää yhteen sanaan: hän on jämäkkä. Siitä olen kirjoittanut blogiini 13.5.2014. Huono pomo saattaa olla kehittymiskelpoinen, jos kykenee ottamaan vastaa rakentavaa palautetta ja osallistumaan avoimeen dialogiin. Moni ei kykene, jolloin asiasta pääsee eroon vain pomoa tai työpaikkaa vaihtamalla. Pomon vaihtoon saattaminen on vaikeaa, mutta joskus kannattaa mieluummin taistella kuin paeta.

Luonnehäiriöiset pystyvät rakentamaan työpaikasta helvetin. Kysessä voi olla esimies mutta myös kollega tai oma alainen. Luonnehäiriöisten tunnistamiseksi kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen. Kaikki epämukavat piirteet eivät ole luonnehäiröitä. Suuri vääryys tehdään leimaamalla ihmisiä väärin perustein. Luonnehäiriöitä on lukuisia eri tyyppejä, vaikka viimevuosina eniten on puhuttu narsisteista. Syynä on ehkä heidän kohtuullisen hyvä menestys pomomarkkinoilla, mitä ei voi sanoa esim. estyneen henkilön persoonallisuushäiriöstä. Häiriöiden tausta on kaukana lapsuudessa ja ne ovat tyypillisesti juurtuneet syvälle ja laajalle persoonaan. Selviytymisvaihtoehdot ovat samat kuin edellä. Lähdet itse tai joku toinen lähtee.

Piru on irti myös silloin, kun työpaikka uhkaa mennä alta ilman omaa syytä. Tosin tällöin tilanne on selvästi edellisiä lohdullisempi. Yhden asian loppuminen johtaa aina jonkun toisen asian alkamiseen. Tilanne voi olla otollinen henkilökohtaisen välitilinpäätöksen tekemiseen. Voi pohtia elämäänsä: arvojaan, asenteitaan, tietoja, taitoja, kokemuksia ja kontakteja. Niiden avulla voi yrittää kiteyttää asiat, joissa on oikeasti hyvä. Niiden varaan rakentuvat omat mahdollisuudet, jos loton täysosuma -tyyppisiä ei lasketa mukaan.

Työssä palaa loppuun, jos tekemistä on liikaa ja samalla omat vaikutusmahdollisuudet  heikot. Töitä voi olla liikaa itse aiheutettuna ja oman työyhteisön takia. Kannattaa pohtia, mikä tilanne on. Sitä saa korjattua muutamalla omien töiden priorisointia, vähentämällä aikaa tuhlaavia turhia töitä. Töiden tärkeyden ja kiireellisyyden tunnistaminen auttaa.

Myös esimiehen kanssa tulee keskustella.

Listaa voi vielä jatkaa, mutta otan enää yhden. Saatat itse olla se, joka päästää pirun irti.  Oletko kenties yliherkkä tai ylihuolehtiva ihminen, joka näkee ongelmia sielläkin missä niitä ei oikeasti ole? Mikä on stressinsietokykysi? Millä keinoin pystyt rauhoittamaan itsesi ja lopettamaan asioiden murehtimisen? Ajatteletko, että elämä on kurjaa, koska kuitenkin kuolemme. Osaatko olla kiitollinen kokemistasi asioista ja toiveikas tulevaisuuden suhteen? Osaatko nauttia elämän hetkistä tässä ja nyt?

Mitä ovat oman elämäsi pirut?