Zen-asenne työssä

Zenin perusajatukset ovat jo vuosituhansia vanhoja. Ne ovat kestäneet hyvin aikaa. Ei ihme, sillä uusimmatkin aivotutkimuksen tulokset antavat niille vankkaa pohjaa.

Zenissä ei ole mitään mystistä. Se ei ole uskonto vaan henkinen harjoitusperinne, joka painottaa asioiden oivaltamista itse. Vuosien takaa on jäänyt mieleen Suomalaisen Zen-oppaan (kirj. Tae Hye alias Mikael Niinimäki, Basam Books) ajatus saunomisesta Zenin harjoitusmuotona.

Muodissa oleva tietoinen läsnäolo eli Mindfulness on perusajatuksiltaan Zeniä. Samoin aloittelijan mieli -käsite.

Ensimmäinen Zenin perusajatus on läsnäolo. Sille synonyymejä ovat valppaus ja tässä-ja-nyt -mieli. Ollaan siis tietoisesti läsnä siinä missä ollaan. Usein asiat tapahtuvat automaattiohjauksella ilman, että edes huomaamme. Myös erilaiset tunnetilat saattavat jäädä päälle ja hallita oloamme. Pahimmasta päästä läsnäolon tappajia ovat älypuhelimet. Silmiin piirtyy kuva kavereista, jotka kohtaavat baarissa ja näpläävät kukin omia vempaimiaan toisilleen puhumisen sijaan.

Toinen perusajatus on myötätunto - hyväksyvä suhde asioihin. On omassa vallassamme päättää, miten asioihin suhtaudumme ja omalla vastuullamme se, mitä tästä seuraa.

Kolmantena on levollisuus. Asioita voi murehtia mielin määrin - tai olla murehtimatta. Voi päättää, mitä kykenee kulloinkin hoitamaan. Itselle armeliasta on tiedostaa, että jäljelle jääneiden asioiden harmittelu ei auta ketään, koska niitä ei kuitenkaan ehdi tehdä. Kannattaa oppia elämään epätäydellisyyden kanssa. Tämän toimintatavan olen nimennyt huolten ulkoistamiseksi.

Kolmea periaatetta voi soveltaa työssään monin tavoin.

Asiat kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan yksi kerrallaan. Joka tapauksessa, se on tutkitusti tuottavin toimintatapa vaikka työarki on tästä usein kaukana. Moniprosessoinnissa emme ole hyviä, eivät edes nuoret, ja sen hintana on aina keskittymiskyvyn heikkeneminen.

Myötätuntoisella läsnäololla ja teoilla synnyttää hyviä kierteitä. Peilineuronien avulla tartutamme joka tapauksessa tunteita toisiimme. Näin olemme itsemme lisäksi vastuussa myös ympärillämme olevista.

Tuottavuutemme on parhaimmillaan, kun kykenemme keskittymään tärkeisiin asioihin riittävästi. Jatkuva kiire on myrkkyä.  Zen-periaatteita noudattamalla on mahdollista päästä kiireettömän tuottavuuden moodiin. Se on yhteistä tosiosaajille.  

Työssä jaksaa paremmin, kun elämä on tasapainossa. Kannattaa pohtia, miten aikansa käyttää. Hyviä ohjeita ovat 8+8+8 ja 6+18.  Ensimmäinen tarkoittaa vuorokauden jakamista tasan levon työn ja vapaa-ajan kesken. Toinen tarkoitta, että varaa omille asioilleen kuusi tuntia vuorokaudessa.

Viidentenä kannattaa luoda itselle sopivat työpäivän aikaset taukokäytännöt – eripituisia työstä vapaita hetkiä. Jo minuutin mittaiset mikrotauot, muutamaa rauhallinen hengitys sisään ja ulos, seisomaan nouseminen, venyttely tai ajatusten kohdistaminen muuhun kuin työhön auttavat. Kunnolliset lounastauot ja terveellinen ovat tärkeitä. 

Tämän aamuisessa Zen-asenne työssä -tilaisuudessamme jäimme pohtimaan korviketta perinteiselle tupakkatauolle. Ne ovat sopivan pituisia ja niihin liittyy pieni liikunta ja ulkoilu. Ratkaisua emme heti löytäneet. Löytäjälle tiedossa voi olla hyvä elanto uuden liikeidean muodossa.

Ylälapin maisemissa kulkeminen on yksi Zenin harjoittamisen muoto - tosin omat kotikulmatkin kelpaavat