Enemmän aikaa tärkeään

Jos tavoitteina on entistä parempi työn tuottavuus ja hyvinvointi, mikä on niihin johtava tie? 

Tuottavuutta ei paranneta tekemällä työtä entistä nopeammin, ainakaan asiantuntijatyössä. Työpahoinvoinnin syitä ei paranneta työterveydenhoidolla.

Työhyvinvoinnin kehittäminen on ylipäätään haasteellinen asia. Mikäli ensisijaisesti pyrimme parantamaan jaksamistamme erilaisin mielenhallinnan keinoin, on vaara ajautua entistä huonompaan tilanteeseen. Kun odotukset paremmasta kasvavat, mutta mikään ei kuitenkaan muutu, seuraa pettymys ja turhautuminen. Tehty työ valuu hukkaan.

Vaikuttaako entistä parempi työhyvinvointi positiivisesti tuottavuuteen tai meneekö se päinvastoin? Niillä molemmilla on selvästi yhteys. Mutta onko se syy-seuraus -tyyppiä vai tilastollista korrelaatiota?

Väitän, että työhyvinvoinnista ei seuraa tuottavuutta eikä tuottavuudesta työhyvinvointia. Ne molemmat ovat seurauksia. Niillä on yhteinen syy.

Tiedämme, että reilut puolet työajastamme kuluu muuhun kuin varsinaisten perustehtäviemme hoitoon. Kun muutamme työn tekemisen tapaa ja sisältöä, pystymme keskittymään oleelliseen. Kun saamme enemmän aikaa tärkeille asioille, nousee tuottavuutemme väistämättä. Samalla paranee työn mielekkyys ja työhyvinvointimme. Kun työyhteisössä keskitytään tärkeisiin asioihin, syntyy itseään voimistava positiivinen kierre.

Ratkaisu on siis muutos työn tekemisessä

Meillä kaikilla on aikaa saman verran. Aikaa itsessään ei voi hallita, mutta voimme päättää mihin sen käytämme.

Voimme vaikuttaa asiaan omatoimisesti. Paljon on tehtävissä ilman johdon päätöksiä. Toisaalta hyvän organisaation tunnuspiirteitä ovat kirkas perustehtävä, töiden järkevä organisointi ja jämäkkä johtaminen. Molempia tarvitaan ja positiivisen muutoksen voi aloittaa kummasta tahansa.

Omassa työssään voi aloittaa vaikka pohtimalla, mihin aikani kuluu nykyisin? Palveleeko se työyhteisöni perustehtävää? Pystynkö erottamaan tehtäväni niiden tärkeyden ja kiireellisyyden mukaan? Mistä voin luopua?

Organisaation vastaavia kysymyksiä ovat: Onko perustehtävämme kirkas, oikein ymmärretty ja hyväksytty? Onko ihmisillä valmiudet tehdä tarvittavaa työtä? Nauttiiko johtomme henkilöstön luottamusta?

 

Ostetaan aikaa

Kokoonnuimme aamupalan äärellä pohtimaan ajan riittävyyttä. Useissa puheenvuoroissa haluttiin ostaa lisää aikaa. Aika haastavaa, koska meillä kaikilla on sama vuorokausi ja tasan 24 tuntia sen sisällä.

Pohditaan kuitenkin ajatusta ajasta ostettavana hyödykkeenä. Mitä aika maksaa ja mitä sillä saa?

Vuorokautemme kuluu työn tekemiseen, vapaa-aikaan ja nukkumiseen. Aika kannattaa niiden kesken jakaa suurin piirtein tasan. Unta tosin tarvitsemme riittävän säännöllisesti 7 – 9 tuntia yössä.

Lisäunen ostamisen hinta on, että työlle ja vapaa-ajalle jää vähemmän aikaa. Emme ehdi tehdä silloin niin paljoa kuin ehkä haluamme. Hyvän unen hyödyt ovat kuitenkin suuret. Jaksamme paremmin. Luovuutemme parenee. Unessa alitajuntamme ratkaisee auki jääneitä ongelmia. Unen

hyöty / hinta – suhde on aina hyvä. Hyvästä yöunesta ei saa tinkiä kuin äärimmäisessä tilanteessa.

Kannattaako työaikaa ostaa lisää? Hinta on vähentynyt vapaa-aika. Siitä voi tinkiä, jos saa työn kautta selvästi suurempaa hyötyä. Näin voi käydä tärkeän projektin aikana. Uuteen työhön perehtyminen on toinen mahdollinen tilanne. Jos jatkuvasti ostaa työaikaa vapaa-ajan kustannuksella, käy huonosti. Emme enää jaksa. Elämän piirimme kapenee. Luovuutemme kärsii ja viime kädessä tuottavuutemme romahtaa. Osta siis työaikaa ainoastaan lyhyeen tarpeeseen hyvin perustein.

Kannattaako vapaa-aikaa ostaa lisää? Vapaa-ajasta on meille hyötyä silloin, kun se antaa enemmän energiaa kuin vie. Vapaa-aika pilataan suorittamalla sitä, harrastamalla liikaa tai sitomalla itsensä liiallisesti toisiin.

Kahdeksan tuntia on siis sopiva työaika arkipäivinä. Viikonloppuisin ei tehdä töitä. Miten saadaan kahdeksan tuntia riittämään? Tehdään tärkeitä asioita enemmän kuin kiireellisiä. Jotta tähän päästään, tulee pohtia ja suunnitella työn sisältöä – tämä on siis hinta. Hyödyt ovat merkittävät. Ajattele tilannetta, jossa käytät valtaosan työstäsi tärkeiden asioiden tekemiseen: yli puolet kiireettömiin ja kolmasosan kiireellisiin. Tällöin lopuille jää viidesosa. Houkutteleeko?

Olé jämäkkä

Jämäkkyys on pelkästään hyvä asia. Kärsimme sen puutteesta työssämme ja elämässämme.

Jämäkällä ihmisellä on oma aika ja elämä kohtuullisesti hallinnassa.

Ajattele jämäkkyys (assertiivisuus) janan keskelle. Siitä selvästi vasemmalla sijaitsevat liian kiltit

(epäassertiiviset) ihmiset ja oikealla agressiivisesti narsistiset (yliassertiiviset) ihmiset.

Jämäkkä ihminen on aito ja hänen suhteensa muihin ihmisiin on rakentava. Tavoitteellisuus ja asioiden loppuun saakka tekeminen ovat niin ikään jämäkän ihmisen tunnuspiirteitä.

Riittävä itsevarmuus rakentaa persoonallisuutta sekä avointa, selkeää ja aktiivista kanssakäymistä. Jämäkkä ihminen ei ole aina oikeassa. Hän pystyy käsittelemään vastoinkäymisiä. Hän on aktiivinen toimija eikä passiivinen toiminnan kohde. Hän pistää asiat tapahtumaan eikä odota niiden tapahtuvan. Jämäkkä kykenee sanomaan ei ja kyllä. Hän on positiivinen, yhteistyöhaluinen, luotettava ja itseään arvostava. Hän kykenee asettumaan toisen asemaan, olemaan empaattinen samalla kun hän ottaa vastaan palautetta rakentavasti. Jämäkkyteen kuuluu myös itsekuria ja itsensä johtamisen kykyä. Jämäkkä ihminen kulkee omia polkujaan ja löytää motivaation tekemisestään. Jämäkät ihmiset ovat uuden rakentajia.

Toivottavasti tunnistit itsessäsi useita jämäkän ihmisen tunnuspiirteitä.

Anna-Liisa Valtavaara on avannyt kiltteyden kiroja: ”Paradoksi piilee siinä, että tämä ulkoapäin omaksuttu ”kiltti toinen minä” tukahduttaa ja alistaa todellisen minuutemme niin, ettei omalle, aidolle persoonallemme jää enää tilaa kehittyä ja kasvaa. Näin oma elämämme voi jäädä kokonaan elämättä”

Seppo Romana pohtii yli- ja epäassertiivisten vuorovaikutusta: ”Näitä ”narsisteilta” vaikuttavia yliassertiivisia esimiehiä ei synny ilman epäassertiivisia alaisia. Riittävän jämäkät alaiset eivät suostu yliassertiivisen esimiehen pompoteltavaksi. He puolustavat oikeuksiaan ja ottavat puheeksi epäkunnioittavan, heidän rajojensa sisään tulevan kohtelun. He eivät suostu olemaan hiljaa kuten epäassertiiviset alaiset. Siksi epäassertiivisuus on työyhteisöjemme tämän hetken suurimpia ongelmia.”

Jos tunnistat itsessäsi seuraavia piirteitä, pohdi mistä ne mahtavat johtua ja ennen kaikkea pohdi keinoja tilanteen muuttamiseksi.

Yliassertiivinen ihminen on vihamielinen, hyökkäävä, mielestään oikeassa, loukkaantuva, muita keskeyttävä, uhkaileva, vähättelevä, tuomitseva ja  moralisoiva. Hänelle omat tarpeet, halut ja mielipiteet ovat muita tärkeämpiä. Hänellä on oikeuksia, muilla ei. Hän pyrkii voittoon muiden kustannuksella eikä siedä muiden virheitä. Hän on oikeassa ja muut väärässä.

Epäaserrtiivinen eli liian kiltti ihminen on mukautuvainen, pelokas, huolissaan, pahoillaan,

syyllisyyden tuntoinen, konfliktejä välttävä, loukkaantuva, mielensä pahoittaja ja taipuvainen masentumaan. Ryhmässä hän vähättelee itseään. Hänelle toisen halut ovat omia tärkeämpiä. 

Toisilla on oikeuksia mutta itsellä ei. Hän myötäilee ja miellyttää muita.