Aika tarkalleen 25 vuotta sitten muutimme Saksaan. Suomessa
oli vielä lama syvimmillään.
Olin hieman aiemmin saanut uuden huippuläppärin, jossa oli
värinäyttö. Pieni tosin. Hinta 36 000 markkaa eli tuollaiset 5 000
euroa. Työpaikoilla oli tietokonepäätteitä ja erillisiä PC-pöytäkoneita.
Kannettavat puhelimet olivat vielä raskaita ja kömpelöitä. Niiden käyttöä vasta
opeteltiin. Palaverit olivat rauhattomia, kun jollain oli koko aika puhelu
meneillään. Ei vielä hokattu, että aina ei tarvitse puhelimeen vastata.
Saksassa kaikki toimi. Hitaasti ja tavallaan. Auton joutui
rekisteröimään uudelleen, kun asuinpakka vaihtui. Yksi työpäivä siinä meni
virastossa jonottaessa ja rekisterikilpiä teettäessä. Prosessi oli hyvin
määritelty, äärimmäisen hidas ja manuaalinen.
Muuttuuko mikään oikeasti?
Perspektiiviä asioille löytyy Juhana Torkin kääntämässä
juuri julkaistussa Senecan kirjassa Elämän lyhyydestä (Otava 2018). Siinä oli
mainioita kuvauksia kahden tuhannen vuoden takaisesta kiireestä ja sen
välttämisestä. Asiat olivat hämmästyttävän ajankohtaisen oloisia. Rooman
valtakunnan aikaisen ylimystön elämässä on yllättävästi selviä yhtymäkohtia
nykyisen tavallisen kaduntallaajan elämään.
Jokainen sukupolvi on tavallaan kokenut maailman muuttuvan.
Kuitenkin viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut muutos on
ollut melkoinen. Aivan erityisesti viimeiset kymmenen vuotta.
Hieman huvitti, kun keski-ikäinen mies kertoi Linkedinissä
kokeilevansa viikon ajan vanhan kännykän käyttöä ilman nettiyhteyttä ja somea.
Haloo. Ensimmäiset älypuhelimen tulivat elämäämme vuonna 2007 ja elettiin sitä hyvin ennen niitäkin.
Viisi merkittävää muutosta 1993 - 2018
1.
Vertailuryhmien koko on kasvanut radikaalisti. Aikanaan
sellaisena toimi oman pihapiirin porukka tai saman koulun tai työpaikan
ihmiset. Nyt koko maailman samanhenkiset ihmiset. Tilanne ahdistaa monia, koska
vertailukohdat karkaavat pilviin. Tavallisen hyvä ei ole enää mitään.
2.
Keskeytysten määrä on noussut järjettömäksi. Tsekkaaminen on
jatkuvaa minuuttien, jopa sekuntien, välein toistuvaa. Keskittymiskyky ja
mielenrauha ovat mennyttä.
3.
Samanmieliset on helppo löytää. Tyhmyys kuitenkin tiivistyy
homogeenisessa joukossa. Suppeat ja harhaiset mielipiteet vahvistavat toisiaan.
Rakentava dialogi on mahdotonta, kun erimieliset ruvetaan näkemään vihollisina
tai heidän olemassaoloaan ei edes oman heimon kuplassa huomata.
4.
Suomessa on nykyisellään reilut 2,6 miljoonaa kotitaloutta.
Niiden keskikoko on kaksi henkilöä. Suurin ryhmä ovat yhden henkilön
kotitaloudet. Yhteisöllisyys siis
rakentuu jonkin muun kuin perhe- tai sukulaisuussuhteiden varaan. Sukupolvet ovat eriytyneet toisistaan. Tämä
muutos on jatkunut jo hyvin pitkään. Voi kuitenkin hetken miettiä, mitä se
oikeastaan yhteiskunnallemme merkitsee. Yksinäisyys kasvaa epidemian tavoin.
5.
Puhumme paljon yhteisöllisyydestä, mutta olemme kuitenkin
yltiöyksilöllisiä, hedonistisia ja narsistisia. Elämme elämäntaito-oppaiden,
kuntosalien, selfieiden ja yksilöllisyyttä korostavien someryhmien kulta-aikaa
maailmassa, joka on periaatteessa vapaampi kuin koskaan, mutta kuitenkin
samalla meistä klooneja tuottava.
 |
| Vuoden 1993 muotia |