Tämä lienee
kymmenes – tai ainakin aika mones – kerta, kun blogissani mainitsen tämän. Työajastamme
keskimäärin 60% kuluu muuhun kuin pitäisi. Jollain vain 20%, mutta toisilla yli
80%.
Eräässä suuressa
yrityksessä huippuesimerkkinä kerrottiin sairauspoissaolojen tiputtamista 8
prosentista puoleen erityisen hyvän työterveyshuollon avulla. Säästöä siis saatiin 4 prosenttiyksikköä.
Jos ”hukkatyöajastamme”
saamme vastaavasti hävitettyä puolet, nousee ydintehtäväosuutemme neljästäkymmenestä
prosentista seitsemäänkymmeneen eli kasvua saavutetaan 75%. Väitän, että tämä
kertoo jotain myös tuottavuutemme nostopotentiaalista.
Ajatellaan vielä
tekemäämme turhaa työtä omasta ja työnantajamme näkökulmasta.
Keskiverto
ihminen käyttää työaikaansa kymmenessä vuodessa turhaan9 000 tuntia.
Sanotaan, että mestariksi tuleminen asiassa kuin asiassa vaatii aikaamme
suuruusluokkaa 10 000 tuntia. Lähellä ollaan sitä. En vaan tiedä minkä
lajin mestariksi tullaan hukkaamalla 9 000 tuntia.
Vuodessa on
8 760 tuntia. Yhdeksäntuhatta tuntia siis vastaa vuotta kiven sisässä.
Työaikana se vastaa tietysti kuutta työvuotta. Ja sitten päälle tulee vielä se
kaikki turhautuminen ja harmitus siitä, kun asiat eivät oikein suju.
Työnantaja
näkee saman asian huonona kokonaistuottavuutena ja kilpailukykynä,
kehnona
työilmapiirinä, työuupumuksena ja sairauseläkkeinä. Eivät työpaikat näin
ainakaan lisäänny.
Tässä kolmen
kohdan ohjelma, jolla tilanteen korjaamisessa pääsee hyvään vauhtiin.
1.
varmistetaan, että kaikki tuntevat järkevän ajankäytön perusperiaatteet
2. sovitaan
selkeät työyhteisön pelisäännöt, jotka tukevat järkevää työn tekemistä
3. valmennetaan
esimiehet itsensä lisäksi johtamaan tuottavasti myös alaisiaan
Asiaa auttaa
vielä yhden asian hoksaaminen. Liika kiire tappaa tuottavuuden. Se ei ole
normaali olotila, jolle ei muka mitään mahda. Pikemminkin se on vahva signaali
siitä, että hommat eivät ole oikein hanskassa – joskus ehkä myös tekosyy tai keino
yrittää antaa itsestään tärkeä vaikutelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti