Tuottavuus ja työhyvinvointi: yhteinen selitys taustalla

Pitkään on väitelty siitä seuraako tuottavuus työhyvinvointia vai päin vastoin. Tieteellistäkin näyttöä asialle on löydetty: ”Kun erilaisia kausaalimalleja kokeiltiin, niin huomattiin, että selvin yhteys löytyy nimenomaan niin päin, että työhyvinvointi lisää tuottavuutta – eli täsmälleen, kuten ihmistieteilijä oli ennustanut.” Näin siteerasi Mikael Nederström hollantilaista laajaa finanssialan HR-ohjelmaa kolme vuotta sitten.

Väitän, että tuottavuudella ja työhyvinvoinnilla ei ole selvää syy-seuraus –suhdetta.

Miksi ihmisiä hukkuu tilastollisesti enemmän niinä päivinä, kun syödään paljon jäätelöä. Vaikuttaako jäätelönsyönti hukkumistodennäköisyyteen? Vai meneeko se toisin päin? Molemmat arvaukset menevät pieleen. Selittävä tekijä on jäätelönsyönnin ja hukkumisten taustalla oleva yhteinen syy, nimittäin lämmin kesäpäivä. Niinä päivinä ihmiset syövät jäätelöä runsaasti ja myös uivat paljon, mikä nostaa hukkumisten todennäköisyyttä.

Vastaavasta logiikasta on myös kyse työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kohdalla. Tuottavuus ei ole työhyvinvoinnin seuraus. Eikä työhyvinvointi tuottavuuden. Mikä voi olla niiden yhteinen alkusyy?

Tiedämme, että yli puolet työajastamme kuluu muuhun kuin varsinaisten perustehtäviemme hoitoon. Kun muutamme työmme tekemisen tapaa ja sisältöä, pystymme keskittymään oleelliseen. Kun saamme enemmän aikaa tärkeille asioille nousee tuottavuutemme väistämättä. Samalla paranee työn mielekkyys ja työhyvinvointimme. Kun työyhteisön kaikki työntekijät pystyvät keskittymään tärkeisiin asioihin syntyy itseään voimistava positiivinen kierre.

Tuottavuuden parantaminen mielletään perinteisesti insinöörimiesten ja työhyvinvointi HR-naisten ja työterveyden alueeksi. Liiketoiminnasta vastaavien ja HR:n kannattaa oppia tuntemaan toistensa näkökulmia entistä paremmin. Kokonaisvaltainen ymmärrys auttaa. Ruvetaan kehittämään tuottavuutta ja työhyvinvointia yhtä aikaa. Liikkeelle lähdetään aikamme järkevästä käyttämisestä - viisaasta ajanhallinnasta.