Nykyajan riistäjä

Kaverit ovat päättäneet tavata baarissa. Juomat on haettu ja alkaa seurustelu. Jokainen  näplää syventyneenä omaa älypuhelintaan. Tsekkaillaan viimeisimmät päivitykset, viestitellään, pelataan tai surffataan muuten vaan. Ollaan omassa todellisuudessa. Kukaan fyysisesti läsnä oleva ei ole oikeasti läsnä. Paitsi ehkä yksi. Hän on porukan ainoa  näpläämätön. Hän haluaa jutella kavereiden kanssa. Muut toteavat älykännyköiden olevan tätä päivää, jota se yksi ei vaan tajua. Keskustelu jää siihen.

Älypuhelimet ovat hieno asia. Niin on hyvä pullo raikasta itävaltalaista Grüner Veltiner -viiniäkin. Jos pullollisen juo silloin tällöin, tulee hyvälle tuulelle. Jos päivittäin juo kaksi pulloa on alkoholisti, alkoholiin addiktoitunut. Älypuhelimella löytää tietoa nopeasti ja voi viestitellä vaivattomasti. Maailma on kämmenellä. Jos puhelimen kanssa touhuaa jatkuvasti, syntyy addiktio, riippuvuussuhde, hurahtaa. Rupeaa palvomaan puhelintaan. Siltä se ainakin sivullisesta näyttää.

Riistäminen on jonkun ulkopuolisen tahon sinuun kohdistamaa hyväksikäyttöä. Korruptoitunut hallinto riistää kansalaisiaan. Huono työnantaja riiistää sinua. Entä jos riistää itse itseään

huomaamattaan.

Aamulla kuuntelin radiossa puhetta poliitikkojen käytöksestä. Eduskunnan puhemies on puuttunut kännyköiden käyttöön istunnoissa. Yksi keskustelun henkilö puolusti poliitikkoja todeten kännyköiden näpläämiisen nyt vaan olevan nykyaikaa ja eduskunnan puhemiehen olevan kivikaudelta.

Uusinkin aivotutkimus on osoittanut meidän olevan kyvyttömiä useiden asioiden yhtäaikaiseen käsittelyyn. Uuvumme, kun rasitamme työmuistiamme samanaikaisilla tehtävillä. Valmista ei tule ja rupeamme sähläämään. Kannattaa siis tehdä yhtä asiaa kerrallaan ja mielellään valmiiksi.

Hyvät kansanedustajat. Näpelöikää kännyköitänne, mikäli niillä teette eduskunnan täysistuntoon kuuluvia töitä. Muussa tapauksessa pistäkää kännykät kiinni tai jääkää istunnosta pois.

Ajanhallinnan kouluttajana pohdin aikaa ja sen järkevää käyttämistä. Teen valintoja, joiden kanssa pystyn itse elämään. Yksi valintani on ollut pitäytyä vanhassa uskollisessa palvelijassani, jonka lataus kestää viikon ja jolla voi aina soittaa ja ottaa puheluita vastaan. Nokialaisen mallia en tiedä, mutta asiaan vihkiytyneet ehkä kuvasta tunnistavat. Oma puhelimeni on siis kuvassa se musta taaempana. Etualalla on nykyajan riiston välikappale.