Viisasta ajanhallintaa pohjoisen hangilla

Vuosi on kulunut siitä, kun viimeksi olimme Lapin hangilla. Odotus loppuu huomenna, kun vaimon kanssa yötä vasten autolla Enontekiölle suuntaamme. Metsäsukset, rinkat, ahkio, teltta, pyssy jne. mukana riekkometsälle.

Pohjoisen keväthanget koukuttivat minut alunperin jo kouluikäisenä, kun hiihtolomilla olimme Pallas-Ounas –tunturin maastoissa. Aivan uusi ulottuvuus asioihin syntyi reilut kymmenen vuotta sitten, kun oli alkanut harrastaa myös metsästystä. Talvinen Ylä-Lapin riekkojahti on parasta, mitä sillä alalla tiedän.

Mutta mitä tekemistä tällä on viisaan ajanhallinnan kanssa?

Lapissa kännykkä on kiinni. Älypuhelimen kanssa se on erityisen helppoa, koska akut menevät hetkessä tyhjäksi ja kenttä ei riitä. Oma 10 v vanha nokialainen kyllä toimii, mutta kiinni on sekin. Pystyy elämään viikon päivät vapauden tunteen vallassa. Tunne on aito, mutta vapaus toki illuusio.

Hangilla hiihtäessä pää on kevyen tuntuinen. Alitajunta työstää rauhassa asioita. Voi antaa itsensä olla puhumattomassa flow-tilassa hiihtoon ja luonnon tarkkailuun keskittyen. Umpihankihiihto metsäsuksilla nostaa sopivasti pulssia. Tasaista rasitusta kestää useita tunteja ja loppuviikosta vielä pitempään.

Maailman tapahtumat jäävät taka-alalle. Viime vuonna viikon radiohiljaisuuden jälkeen iltapäiväuutisten ensimmäinen liittyi Ukrainaan ja toinen ISIS-järjestön tekemisiin. Kolmatta en nyt muista, mutta samaa linjaa sekin edusti. Isot asiat pysyvät tiedotusvälineissä sitkeästi, eikä pienistä kannata välittää.

Lapissa on mukava nauttia olutta, viinia ja väkevääkin. Mutta yhtä lailla mukavaa on juoda vain teetä.

Tälläkin kertaa taidetaan keskittyä vihreään teehen ja aistien valppaana pitämiseen. Riekon kätkätys aamun sarastaessa, kun itse on jo virkeä sykähdyttää ja pistää metsämieheen vauhtia.

Teltta-  ja autiotupamajoituksessa päivän kulku on jotain seuraavaa:

Ylös aamun sarastaessa. Vaatteet päälle, aamupalaa ja suksille. Hiihtelyä voimien mukaan 5 – 8 tuntia.

Välillä hieman juotavaa, mutta ei varsinaista ruokailua kuivahedelmia, -lihaa ja pähkinöitä lukuunottamatta. Takaisin tukikohtaan. Varusteiden kuivattelua, ruuan laittoa, keskustelua voimien mukaan ja illan hämärtyessä takaisin nukkumaan. Unta 10 – 12 tuntia ja sama jatkuu.

Riekkomiehen vaimo

Liian usein liian rauhaton

Rauhattomuus on aikamme perustunne.

Uutta asennetta kannattaa lähteä opettelemaan koirilta. Viime syksynä edesmennyttä Viiviä muistellessa palautuu mieleen hänen lunki ja rento elämänasenne. Suurin osa ajasta kului loikoillessa ja sitten kun jotain tehtiin, vispasi häntä aina lupsakasti riemua ilmentäen.

Valveillaoloaika jakautuu olemiseen ja tekemiseen. Ongelma on se, että oleminen unohtuu kiireessä kokonaan.

Tekeminen kuormittaa jatkuvasti työmuisteja. Niitä on vain muutama ja ne täyttyvät hyvin pian touhutessa ja asioita murehtiessa. Tilannetta pahennamme vielä omatoimisesti, osin huomaamattamme.

Ohje 1: laita älypuhelin ja tabletti välillä virtakytkimestä kiinni.

Yksi keino rauhattomuuden vähentämiseen on huolten ulkoistaminen. Asiasta kirjoitin viime vuoden huhtikuun blogissa.

Hyvin yksinkertainen keino itsensä rauhoittamiseen on istahtaminen mukavaan asentoon ja keskittyminen ainoastaan hengitykseen. Vedetään ilmaa keuhkoihin rauhallisesti ja pitkään. Sen jälkeen puhalletaan ne tyhjäksi pitkään ja rauhallisesti. Toistetaan muutama kerta.

Tietoisen läsnäolon (Mindfulness) oppaat ovat täynnä ohjeita, joista ainakin yksinkertaisimmaat ovat myös ihan hyviä. Vältä kuitenkin hurahdusta. Hyviä rauhoittumisen keinoja löytyy arjesta runsaasti.

Hengittämisen lisäksi voit vaikka keskittyä katseellasi hakemaan tuttuihin asioihin uutta näkökulmaa ja keskittyä vain siihen. Tai voit laittaa silmät kiinni ja keskittyä pelkästään kuuntelemaan kaikkea ympärillä kuuluvaa. Montako eri ääntä kuulet? Kokeile vastaavaa myös hajuaistillasi, jos sellainen toimii.

Rakenna siis päiväsi niin, että siinä on riittävästi pieniä olemisen pysähdyksiä. Minuutti-pari kerran tunnissa. Päivään kannatttaa mahduttaa myös pidempiä pysähdyksiä, joiden aikana pyritään saamaan aivot olemisen peruskierroksille. Ainakin kävely antaa tähän hyvän mahdollisuuden. Rauhallinen teehetki – tai lasillinen viiniä toimivat niin ikään.

Rauhallisuus seuraa työmuistien buuttausta eli mielen putsaamista riittävän usein.

Kuvassa Viivi (rauhallinen) ja Jaana (iloinen)

Tiedon, epätiedon ja ajan pohdintaa

Seuraavan linkin Tiedon ja epätiedon pohdintaa takaa löydät pohdintaa tiedolla ja epätiedolla hämäämisestä.

Elämässä ei ole useinkaan helppoa nähdä, mikä asia on ylipäätään oikeaa tietoa ja mikä vain satunnaista kohinaa. Pörssianalyytikot saattavat yrittää löytää käppyröistään merkityksiä, mutta todennäköisesti he vain löytävät oikeasti satunnaisille asioille näennäisiä selityksiä. Se on ns. bulshittiä, suomeksi hevon***kaa.

Toinen asia on tajuta, kuinka pitkään jotain ilmiötä pitää seurata, jotta kohinan pystyy erottamaan todellisesta asiasta. Voiko se olla kolme (= kvarttaali) kuukautta pörssiyhtiössä, kun pitkään toiminut perheyhtiö puhuu 25-vuoden kvarttaleista?

Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä pohtimaan asioiden luontaista dynamiikkaa.

Kuinka nopeasti juokset 100 metriä? Parhaat juoksevat sen alle 10 sekunnassa ja harva tarvitsee yli puolta minuuttia. Kukaan ei siihen tuntia tarvitse.

Kuinka kauan kestää uuden innovaation kaupallistaminen? Se kestää todennäköisesti pikemminkin 20 kuin 2 vuotta.

Kuinka kauan kannattaa olla samassa työssä nähdäkseen oman työnsä tulokset? Muutaman vuoden se todennäköisesti vie ehkä 5 - 10 vuotta, ehkä koko työuran. Joka tapauksessa vuodessa-kahdessa ei oikeasti ehdi saada aikaan vielä paljoakaan vaikka houkutus olisi muuta osoittaa.

Aamuisessa uutislähetyksessä Ruotsin kuningas sanoi 40-vuoden kunkkukokemuksen osoittaneen, että asioista ennen pitkää aina selvitään ja ne voivat jopa kehittyä entistä parempaan suuntaan. Tämä sanomiseen todella tarvitaan henkilö, joka on kokenut ja nähnyt asioiden ylä- ja alamäkiä.

Sellaisia henkilöitä tarvitsemme myös käytännön työelämässä.

Ylemmässä kuvassa on merellä näkynyt kangastus voimakkaasti alla olevan kuvan horisontista suurennettuna. Alakuva antaa kokonaiskuvan kevättalvisesta Selkämeren maisemasta Porin edustalla.