Keskellä kesää kannattaa pysähtyä

Kalenterivuosi alkaa tammikuun alussa. Työvuoden kannalta luontevampi aloituspäivä olisi kuitenkin elokuun alku, tai mikä ensimmäinen kesäloman jälkeinen päivä sattuukaan olemaan. Ajatus sisältää oletuksen, että kesälomaa on ja se pidetään.

Tasan vuosi sitten pohdin keskikesän viisasta ajanhallintaa tässä blogissa.

Pääkohtia silloin olivat loman rauhoittaminen ja pysähtyminen. Työssä olijoille tarjoilin muutamia vinkkejä sen ajan käyttöön, jolloin suurin osa muista on lomalla. Ainakin yhden vuoden ovat ohjeet aikaa kestäneet.

Juuri tämä hetki vuodesta sopii hyvin työn ja elämän pohtimiseen. 

Mitä tuli opittua kuluneen työvuoden aikana? Sainko haluamiani asioita tehtyä riittävästi? Sainko aikaan tavoittelemiani muutoksia? Olenko tyytyväinen elämääni juuri nyt?

Katsetta voi siirtää myös tulevaan. Haluanko jatkaa nykyisessä työssäni ensi vuoden kesään saakka? Mitä muutoksia on odotettavissa? Miten haluan uudistua seuraavan vuoden aikana? Mitä uutta haluan oppia? Mitä haluan muuttaa elämässäni?

Pohdi mainitut asiat läpi juuri nyt. Kirjoita ajatuksesi muistiin. Nauti sen jälkeen lomasta. Älä mieti loman aikana työasioita ollenkaan. Alitajuntasi niitä kuitenkin tietämättäsi käsittelee.

Palaa muistiinpanoihisi vasta viimeisenä lomapäivänä tai ensimmäisenä työpäivänä. 

Ovatko ajatukset kesän aikana kypsyneet? Mikä tuntuu edelleen tärkeältä? Päätä nyt kolme asiaa, jotka haluat seuraavan työvuoden aikana saada aikaan.

Vinkki: oppimisesta kannattaa innostua. Itsensä kehittäminen on tunnetusti yksi parhaita tapoja lisätä tyytyväisyyttä elämäänsä. Innostunut oppija on pitkäjänteinen ja määrätietoinen. Hänelle oppiminen on nautinto.

Suomenlinnan päivänkakkaroita toissapäivältä

Ajatuksille tilaa

Pienessä pimeässä kopissa ei uusia ideoita helposti synny. Ne vaativat aikaa ja tilaa.

Viimeiset lähes 15 vuotta olen saanut nauttia olostani paikassa, joka yhdistää kaupinkimaisen ja maalaismaisen asumisen. Rantasaunan kuistilla puron solinassa on jokunen idea vuosien varrella syntynyt. Samoin kasvimaalla alkukesästä palsternakan taimia vesiruoholta pelastaessa, syksyisen sadon korjuusta puhumattakaan.

Alkukesän fiiliksiä löytyy viedolta.

Elämä on kuitenkin viime vuosina vienyt vahvasti jälleen Helsingin suuntaan, joten Ruokkeentie 505 etsii uutta onnellista omistajaa.

Paikalla mutta ei läsnä

En usko, että ihmiset tekevät sitä tarkoituksella. Asiat ovat vain ajautuneet sellaiseksi, että ei olla läsnä siellä missä ollaan paikalla.

Kaveriporukka baarissa näplää kukin omaa älypuhelintaan. Lenkkeilijä eristää itsenä ympäristön luonnollisista äänistä kuuntelemalla musiikkia kuulokkeistaan. Isä kevätjuhlissa on keskittynyt oman mobiililaitteeseensa eikä lapsensa lauluesitykseen. Henkilö palaverissa tai koulutuksessa ei hoksaa laittaa mobiililaitettaan kiinni. Joka viides (laskekaa vaikka itse) vastaantulija ostoskeskuksessa peukaloi omaa laitettaan …

Esimerkit paljastivat myös ongelman syyn. Olemme huomaamattamme addiktoituneet älypuhelimiin ja muihin mobiililaitteisiin. Riippuvuuksille on tyypillistä, että ne syntyvät vähitellen ja huomaamatta. Ympäristön yhdenmukainen käytös lisäksi tekee asiasta entistä hyväksyttävämmän ja voimistaa riippuvuutta entisestään.

Maailma on ollut aina muutoksessa. Huono selitysyritys on kuitenkin sanoa, että tämä on nyt tätä aikaa. Addiktoituminen on aina huono asia, koska se saa meidät toimimaan vasten todellisia tarpeitamme. Pakkomielteisyys orjuuttaa.

Pyrin pysymään kärryillä maailman ja teknologian kehityksestä jollakin tavalla. Ajanhallinnan kouluttajana voisi ajatella, että olen nimenomaan erilaisten teknisten apuvälineiden suurkäyttäjä. Sitä en ole. Päinvastoin. Ihan piruuttani olen päättänyt tulla edelleen toimeen vanhalla pikkumustalla kännykälläni. Monet hienot tekniset mahdollisuudet eivät tällöin ole heti käytössäni, mutta mahdollistan itselleni paremman läsnäolon elämässäni. Haluan aistit valppaana elää reaalimaailmassa.

Keinot läsnäolokyvyn palauttamiseen ovat yksikertaiset
- sulje sähköiset älylaitteesi
- keskity siihen tilanteeseen, missä juuri nyt olet
- käytä kaikkia aistejasi: haistele, kuuntele, maistele, kosketa, katsele

Isä näplää kevätjuhlissa

Kiteyttämisen taito

Yksinkertaistaminen on sitä, että asiaan perehtymätön esittää mielipiteitään totena tietona. Populistit harrastavat yksinkertaistamista. Yksinkertaistaja ei viitsi, jaksa tai osaa paneutua asioihin. Hänelle on selvää, että maahanmuuttajat, suomalaiset, poliitikot, pohjalaiset ja erityisesti romaanit ovat juuri sellaisia kun ovat ”kaikkihan sen tietävät”.

Kiteyttäminen edellyttää asioihin perehtymistä. Haetaan tietoa eri lähteistä. Etsitään näkökulmia. Puntaroidaan vastakkaisia näkemyksiä. Analysoidaan. Tehdään olettamuksia, joita voidaan testata. Korjataan niitä, kun ymmärrys kasvaa. Yritetään tunnistaa asioissa joitain oleellisia piirteitä, riippuvuuksia, vuorovaikutuksia. Tehdään työtä merkityksettömän kohinan erottamiseksi merkityksellisestä tiedosta. Tieteellinen prosessi on esimerkki asioiden kiteyttämisestä. 

Kiteyttäminen vaatii runsaasti aivotyötä. Aivot kuluttavat paljon energiaa. Siksi kiteyttäminen on yksinkertaistamista huomattavasti vaativampaa, mutta myös palkitsevampaa.

Pahimmat yksinkertaistajat löytyvät uskonnollisista piireistä ja populistipoliitikoista. Myös liike-elämän puolella törmää totuuttaan saarnaaviin guruihin. 

Parhaat kiteyttäjät ovat laaja-alaisia ja osaavia henkilöitä. He voivat toimia tieteen, liike-elämän,
politiikan saralla tai olla muuten vaan elämänviisaita. Kansanviisaus voi olla parhaimmillaan kiteytynyttä tietoa. Ehkä vanha mummosi on hyvä kiteyttäjä.

Työelämässä tarvitsemme kiteytynyttä tietoa ja erityisesti sen luomiseen liittyvää jatkuvaa prosessia.

Ruohonsyöjä ei ehkä yksinkertaistamista tai kiteyttämistä pohdi