Luovaa työtä ei tehdä työpaikalla. Sitä ei voi myöskään sitoa säännölliseen työaikaan.
Yhä
suurempi osa meistä on erilaisia asiantuntijoita, erityisasiantuntijoita, ammattilaisia tai johtajia. Luova työ kuuluu kaikkien tehtävänkuvaan,
tai ainakin pitäisi kuulua.
Hyvin tuntemani
tutkimusprofessorin touhut eivät koskaan näytä työnteolta. En ole häntä
tietokoneen äärestä tavannut. Ainoa tuntemani työskentelymuoto hänen kanssaan
on keskustelu. Sähköpostienkin kanssa on vähän niin ja näin. Hän käyttää
merkittävän osan ajastaan itselleen tärkeisiin harrastuksiin. Luovuus on
voimissaan, ideoita pukkaa niin, että pää meinaa välillä räjähtää.
Poikkeusyksilö toki, mutta jotain voimme kaikki oppia.
Luovuutta
sisältävä työ ja mitattava työaika liittyvät toisiinsa, mutta käänteisesti.
Mitä enemmän työpäiväsi venyvät, mitä enemmän on kiirettä, sitä vähemmän saat
aikaan. Et ehdi keksiä ratkaisuja asioihin. Tuottavuutesi
laskee. Jos siis olet mielestäsi huippuammattilainen ja samalla kovin
kiireinen, pysähdy. Mieti
hetki, mitä hyödyllistä tai luovaa olet saanut viimeaikoina oikeasti aikaan. Oletko
työyhteisösi siunaus vai kirous.
Tekemisiä
kannattaa miettiä kokonaisuutena. Omalle ajattelu- ja suunnittelutyölle pitää
jättää riittävästi aikaa. Samoin joutenololle, harrastuksille ja uusille
elämyksille. Yhteistä pohdintaa ja päätöksiä edellyttävät asiat tehdään porukalla.
Mutta ne sisältävät aina yksin tai pienellä ryhmällä tehtävää ennakko- ja
jälkityötä.
Ideaalinen
tilanne on tehdä työtään siellä missä se kulloinkin parhaiten luonnistaa - kotona,
avokonttorissa, tiimitilassa, omassa työhuoneessa, mökin laiturilla,
lentokoneessa, junamatkalla ...
Kuvassa
on oma mobiili kotikonttorini Porissa. Kannattaa huomata pyykkikorin
mahdollistama läppärin ergonomisesti oikea korkeus ja lihanleikkuualustan
mahdollistama riittävä ja vanka työtaso.
