maanantai 18. elokuuta 2014

Piru irti työpaikalla



Olen tavannut googlailla uusien kirjoitusteni otsikoita pohtiessa, mitä vastaan tulee.
”Piru irti työpaikalla” tuli löytyi täsmälleen yksi kirjoitus. Kirjoittaja oli harrastanut seksiä naistyökaverinsa kanssa. Tämä oli ruvennut miestä asialla nyt kiristämään. Neuvoja kirjoittaja oli saanut runsaasti. Kiristäjästä pääsee tietysti eroon, jos pystyy asian oman kumppaninsa kanssa ottamaan puheeksi. Kumppanin reaktio on sitten toinen juttu.

Miten muuten voi olla piru irti työpaikalla? Mitä asialle voi tehdä?

Huono pomo on monen ihmisen kärsimyksen ja ahdistuksen lähde. Esimies voi olla liian lepsu tai autoritäärinen. Hän ei tyypillisesti osaa kuunnella, keskittyä tai organisoida. Hän ei ole kiinnostunut ihmisistä. Hän voi olla osaamaton tai tietää liikaa yksityiskohdista. Hyvän pomon ominaisuudet voi kiteyttää yhteen sanaan: hän on jämäkkä. Siitä olen kirjoittanut blogiini 13.5.2014. Huono pomo saattaa olla kehittymiskelpoinen, jos kykenee ottamaan vastaa rakentavaa palautetta ja osallistumaan avoimeen dialogiin. Moni ei kykene, jolloin asiasta pääsee eroon vain pomoa tai työpaikkaa vaihtamalla. Pomon vaihtoon saattaminen on vaikeaa, mutta joskus kannattaa mieluummin taistella kuin paeta.

Luonnehäiriöiset pystyvät rakentamaan työpaikasta helvetin. Kysessä voi olla esimies mutta myös kollega tai oma alainen. Luonnehäiriöisten tunnistamiseksi kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen. Kaikki epämukavat piirteet eivät ole luonnehäiröitä. Suuri vääryys tehdään leimaamalla ihmisiä väärin perustein. Luonnehäiriöitä on lukuisia eri tyyppejä, vaikka viimevuosina eniten on puhuttu narsisteista. Syynä on ehkä heidän kohtuullisen hyvä menestys pomomarkkinoilla, mitä ei voi sanoa esim. estyneen henkilön persoonallisuushäiriöstä. Häiriöiden tausta on kaukana lapsuudessa ja ne ovat tyypillisesti juurtuneet syvälle ja laajalle persoonaan. Selviytymisvaihtoehdot ovat samat kuin edellä. Lähdet itse tai joku toinen lähtee.

Piru on irti myös silloin, kun työpaikka uhkaa mennä alta ilman omaa syytä. Tosin tällöin tilanne on selvästi edellisiä lohdullisempi. Yhden asian loppuminen johtaa aina jonkun toisen asian alkamiseen. Tilanne voi olla otollinen henkilökohtaisen välitilinpäätöksen tekemiseen. Voi pohtia elämäänsä: arvojaan, asenteitaan, tietoja, taitoja, kokemuksia ja kontakteja. Niiden avulla voi yrittää kiteyttää asiat, joissa on oikeasti hyvä. Niiden varaan rakentuvat omat mahdollisuudet, jos loton täysosuma -tyyppisiä ei lasketa mukaan.

Työssä palaa loppuun, jos tekemistä on liikaa ja samalla omat vaikutusmahdollisuudet  heikot. Töitä voi olla liikaa itse aiheutettuna ja oman työyhteisön takia. Kannattaa pohtia, mikä tilanne on. Sitä saa korjattua muutamalla omien töiden priorisointia, vähentämällä aikaa tuhlaavia turhia töitä. Töiden tärkeyden ja kiireellisyyden tunnistaminen auttaa.
Myös esimiehen kanssa tulee keskustella.

Listaa voi vielä jatkaa, mutta otan enää yhden. Saatat itse olla se, joka päästää pirun irti.  Oletko kenties yliherkkä tai ylihuolehtiva ihminen, joka näkee ongelmia sielläkin missä niitä ei oikeasti ole? Mikä on stressinsietokykysi? Millä keinoin pystyt rauhoittamaan itsesi ja lopettamaan asioiden murehtimisen? Ajatteletko, että elämä on kurjaa, koska kuitenkin kuolemme. Osaatko olla kiitollinen kokemistasi asioista ja toiveikas tulevaisuuden suhteen? Osaatko nauttia elämän hetkistä tässä ja nyt?

Mitä ovat oman elämäsi pirut?

torstai 14. elokuuta 2014

Palaverihelvetti



Tuttavani muisteli viime vuosiaan suuressa suomalaisessa yrityksessä. Työt oli huonosti organisoitu. Kytkentä reaalimaailmaan oli heikkoa. Päivässä saattoi olla seitsemän palaveria putkeen. Videoneuvottelutekniikkaa käytettiin, mutta kuitenkin. Päivät siis kuluivat täysin ilman omaa ohjausmahdollisuutta. Kyllä sellainen täyspäisiä ihmisiä syö.

Muistelen aiempaa elämäni suuren yhtiön palveluksessa. Suuren asikkaamme edustajat saattoivat olla yhteisessä palaverissa keskittyneitä aivan omiin läppärehinsä loistaen henkisellä poissaolollaan tilanteesta. Jälkikäteen voi ajella, että meni silloin nuoruuden ja leuhkuuden piikkiin.

Aloittaessani taannoin suurehkon yrityksen toimitusjohtajana totesimme meneillään olevan satakunta kehittämishanketta. Selkeytimme tilanteen päättämällä ja karsimalla turhat. Niitä oli 80% kaikista. Edelleen riitti kehittämistä.

Aivan viime vuosina tilanne on mennyt yhä pahemmaksi. Palaverihelvetti yhdistettynä katkeamattomaan some-virtaan tipauttaa tuottavuutemme nollaan ja lopulta myös väistämättä kyllästymme ja uuvumme. Jotain siis pitää tehdä, että saamme aikamme ja elämämme jälleen jollain tavalla itsellemme.

Olen monessa yhteydessä, kyllästymiseen saakka, toistanut sitä että keskimäärin 60% työajastamme näyttää menevän muuhun kuin pitäis. Siis 60%. Pitäisi kellojen soida jo kovaa monessa organisaatiossa. Keinot tilanteen korjaamiseksi tiedämme.

Miten alussa kuvattuun tilanteeseen ylipäätään voidaan joutua. Hirvittävimmät lopputulokset ovat joskus seurausta monista, liian monista hyvistä aikomuksista. Jos kokonaisuuden hallinta katoaa mennään metsään.

On hienoa ajatella, että töitä yhdessä tekemällä saadaan ihmiset paremmin sitoutumaan työhönsä. Se on myös totta. Mutta mitkä asiat kannattaa tehdä yhdessä ja mikä aika tulee varata suunnittelulle ja jälkityöstämiselle?

Pitää siis miettiä, mitkä työt on järkevää tehdä yksin ja mitkä porukalla.

Keskittymistä vaativa valmistelu, suunnittelu, tietojen haku, esityksen tekeminen, kirjoittaminen jne. kannatta tehdä yksin. Yhdessä kannattaa ideoda, vaihtaa ajatuksia ja tietoja, hakea asialle yhteistä ymmärrystä ja sopua sekä lopulta päättää asioita. Muodollinen vastuu päätöksistä tosin on tavallisesti jollakin, mutta yhdessä löydettyyn ratkaisuun on helppo sitoutua.

Yhdessä tekemisen muotoja on siis useita. Muodollisella kokouksella on oma roolinsa. Samoin ideointityöpajalla. Palaveeraus on niiden välimaastossa.



maanantai 11. elokuuta 2014

Aamun työt ja oikea vireystila



Blogissani 5.3 suosittelin tekemään Vmäiset työt heti aamulla ja annoin muutamia käytännön ohjeita riittävän ajan ja oikean asenteen löytämiseen.

Seison edelleen suositukseni takana mutta tuon siihen uuden näkökulman: oman vireystason.

Vireystasomme vaihtelee monesta syystä. Perustaso lienee merkittävästi myötäsyntyinen ollen kytköksissä temperamenttiimme.

Viimeinen päivä ennen lomia ja ensimmäinen lomien jälkeen poikkeavat todennäköisesti oleellisesti toisistaan. Maanantaiaamut ovat tyypillisesti vaikeampia kuin viikon keskivälin päivät. Vuodenajat vaikuttavat. Samoin säätila. Niin ja tietysti oma elämäntilanne.

Onnellisuustutkijoiden mukaan elämäntilanteen vaikutus onnellisuustasoomme (oletan sen olevan jotenkin kytköksissä myös vireystasoomme) on vain 20%. Puolet on perinnöllisesti määräytyvää ja 30% oman tahtomme vaikutuksen alaista.

Vaikeat tai Vmäiset työt kannattaa tehdä edelleenkin aamulla. Jos syystä tai toisesta olet alavireinen, ei kannata yrittää liikoja. Toimintalinjaksi voi valita tällöin hyvin yksinkertaisten rutiinien tekemisen. Tavoitteena on saada ylipäätään jotain konkreettista aikaan. Sitä kautta saa itselleen uutta energiaa käydä seuraavina päivinä entistä haastavampien tehtävien kimppuun.

Aiempaa yleispätevämpi ohje aamun töiden tekemiselle lähtee siis oman vireystason arvioinnista. Tee helppoja asioita, jos vaikeat tuntuvat liian vaativilta. Hae näin itsellesi positiivista, energisoivaa palautetta.

Itselleen kannattaa olla riittävän armelias. Sitä ei tule sotkea laiskuuteen. Tehdään töitä kykyjemme ja voimavarojemme mukaan. Sopivan työn tekemisen kautta ne kehittyvät ja  lisääntyvät.

Elämän tärkeitä oivalluksia on, että voimme tietoisilla päätöksillä ja tekemisellä vaikuttaa tunnetiloihimme.


torstai 7. elokuuta 2014

Kiire ?



Aikanaan opiskellessani Otaniemessä pikkujoulukaljoittelu Dipolissa venähti tosi pahasti. Tyttöystävä oli tehnyt meille illallisen, mutta miestä ei kuulunut kotiin eikä kännyköitä vielä ollut. Muutama tunti myöhässä luvatusta tajusin vihdoin tilanteen ja lähdin juoksemaan Jämeräntaipaleen kotia kohden. Aika lähellä määränpäätä tuli joku vastaan ja kysyi mihin matka. Kotiin, sori en nyt ehdi puhua. En huomannut heti, että kysyjä oli minua etsimään lähtenyt tyttökaveri.

Mitä tästä voi oppia? Kiire on usein itse aiheutettua. Huomio kiinnittyy aluksi vääriin asioihin, kunnes on jo myöhäistä. Kun kiire on päällä, ei ehdi ajatella. Kun asiat menevät mönkään, tulee paha mieli. Eikä saa juoda liikaa olutta.

Kaiken tietävä Wikipedia toteaa, että kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan.Se on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Kiireinen ihminen on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa, vaikka tämä stressitila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin. Kiire on suhteessa toimijan kykyihin. Ei siis ole kyse kiireestä, mikäli taitava käsityöläinen osaa tehdä nopeasti esineen. On esitetty, että kiireen tunne syntyy, koska tiedonvälitys on nopeutunut, ajanmittaus ja aikataulut tarkentuneet sekä kilpailu kasvanut. Edelleen kiirettä on perusteltu syynä sille, että työtä ei ole voitu organisoida tehokkaasti.

Elämäni aikana olen törmännyt monenlaisiin ihmisiin. Huomaan arvostaneeni eniten niitä, jotka ovat olleet levollisia ja kiireettömiä. Jotkut näistä olivat kivunneet omalla urallaan huipputehtäviin. He ovat ilmeisesti osanneet tehdä asioita oikein.

Jussi Ruokomäki oli keksinyt muutaman vuoden takaisessa blogikirjoituksessaan kiireen todellisiksi syiksi turhamaisuuden ja laiskuuden - halun osoittaa kiireellä omaa tärkeyttään ja toisaalta haluttomuuden puolustaa omaa aikaa. Ymmärrän pointit.

Jos elämä on liian kiireistä ja haluaa oikeasti tehdä asialle jotain, suosittelen aluksi pohtimaan syitä. Onko kiire itse aiheutettua vai ulkoa ohjattua? Tyypilisesti kyse on molemmista. Oletko pohtinut asioita niiden kiireellisyyden ja tärkeyden näkökulmista? Oletko pohtinut järkevien työtapojen käyttämistä työn tekemiseen? Mitä asioita voit karsia elämästäsi? Miten suunnittelet ja organisoit elämääsi?

Tuttavani kertoi kokemuksensa amerikkalaisesta sankarikulttuurista. Työpäivät ovat pitkiä ja lomat lyhyitä. Työn tekeminen on kaoottista säheltämistä. Asiat eivät oikein suju. Tarvitaan sankarityöntekija tai johtaja, joka sitten pistää asiat kuin ihmeen kaupalla järjestykseen. Pian sama meno kuitenkin jälleen jatkuu. Samaan olen itsekin törmännyt.

Ei siis toimita kuten esimerkin ihmiset vaan tehdään asiat viisaammin.

Hellepäivää Louhivedellä ilman kiirettä

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Elokuun Viisas ajanhallinta



Netistä löytää lukemattomia lomaltapaluun vinkkilistoja. Silmäilin joitain niistä ja yritin  pistää ohjeita hömppä- ja hyöty –koreihin. Oli hyviä listoja ja kieli poskella tehtyjä.

Elokuu on monelle meistä lomalta paluun aikaa. Elokuussa kesä jatkuu edelleen.
Jos olemme lomalla pystyneet irrottautumaan, on aivoillamme ollut aikaa työstää alitajuisesti työhön ja elämään liittyviä asioita. Toisaalta monet työasiat ovat päässeet myös unohtumaan. Töihin tullessa sinua odottavat lukemattomat sähköpostit, tekemättömät työt ja muut lomalta palaavat kollegat. Jolleikin meistä töihin paluu on energisoiva kokemus ja joillakin asia on juuri päin vastoin. Lomalla ovat alkoholipitoiset juomat saattaneet maistua hyvin kuuluen päivittäisiin rutiineihin.

Edelliset ovat faktoja, joiden varaan voi rakentaa joitain hyödyllisiä ohjeita.

1. Nauti edelleen kesästä, se jatkuu vielä pitkään. Jos lomaa on jäljellä, käytä siitä jokunen päivä sopivan viikonlopun jatkeeksi.

2. Varaa itsellesi lomalta-töihin –siirtymäaika. Joillakin se voi olla päiviä, toisilla viikon kaksi. Siirtymäaikana voit tehdä asioita, joita et muutoin normaalisti tee.

3. Varaa rauhallista aikaa loman aikana kertyneiden viestien läpikäyntiin, työasioiden mieleen palauttamiseen ja kuulumisten vaihtamiseen kollegoidesi kanssa. Nyt kannattaa siivota oma työpiste ja hävittää turha roina.

4. Loman jälkeen kannattaa työt ottaa aluksi rauhallisesti, jollet satu olemaan töiden aloitukseen intoa puhkuen suhtautuvaa tyyppiä. Joka tapauksessa töitä kannattaa tehdä rennolla vielä kesäisellä otteella. Rennosta otteesta kannattaa pitää sitten kiinni ensi kesään saakka.

5. Siirtymäkohdissa on hyvä pohtia omaa elämää, sen kokonaisuutta. Oletko tyytyväinen nykyiseen työhön, harrastuksiin ja ihmissuhteisiin? Varaa aikaa näille pohdinnoille itsesi kanssa. Myös puolison tai muiden läheisten kanssa kannattaa keskustella.

6. Kirjoita muistiin mieleesi ponnahtavia ideoita.

7. Tee itsellesi suunnitelma. Listaa asiat, jotka haluat ja pystyt tekemään ennen joulua. Pidä lista realistisena ja riittävän lyhyenä. Karsi ensimmäiseltä listaltasi puolet pois.

8. Mieti myös mitä asioita haluat muuttaa työssäsi. Päätä miten näiden suhteen etenet.

9. Syksy ja talvi ovat joka tapauksessa taas tulossa. Päätä nyt hyvien säiden aikaan, että tulevassa elämässäsi kaikki kelit ovat hyviä.

10. Jos alkoholista on päässyt syntymään ongelma, pidä nyt taukoa. Hae tarvittaessa apua.


maanantai 4. elokuuta 2014

Burn out



Iltasanomien jutussa heinäkuun lopulla todettiin, että tämän päivän trenditauti on burn out. Kaksikymmentä prosenttia nettikyselyyn vastanneista myönsi joskus hakeneensa sairauslomaa turhaan. Jutun mukaan lääkärit osaavat kyllä erottaa aiheettoman saurausloman pyytäjät aiheellisista. Ääripäät lieneekin helppo tunnistaa toisistaan. Entä ne lukuisat hieman epäselvät tapaukset?

Pistää ajattelemaan.

Todellinen burn out on vakava paikka. Siihen liittyy unettomuus, toimintakyvyn katoaminen, ahdistus ja kyvyttömyys rauhoittaa oma mieli. Siitä toipuminen vaatii aikaa ja pysyvää elämänmuutosta.

Vilkaisu ajanhallinta.com –sivuston on line –kyselyyn osoittaa, että käytämme ydintehtäviemme esteettömään hoitamiseen hieman reilut 40% työajastamme. Lähes 60% kuluu siis johonkin muuhun. Tulos on yhteensopiva koulutuksissani tehtyjen selvitysten  kanssa.

Työelämä on usein kiireistä säheltämistä. Sitä leimaa kyvyttömyys hallita omaa ajankayttöä. Elämässä on muutenkin aivan liikaa ylimääräistä hälinää – suurelta osin myös itse aiheutettua.

Ei siis ihme, että burn out –lomalle pääsy saattaa houkuttaa.

Jos kyse ei ole oikeasta loppuun palamisesta ja kuitenkin menee hakemaan saurauslomaa, osoittaa huonoa työn tekemisen moraalia. Mutta kyseessä voi olla myös oire työyhteisön tai oman elämänhallinnan toimimattomuudesta.

Jos huomaa itsessään työuupumuksen merkkejä, on aika pohtia omaa suhdetta työhönsä. Kannattaa tunnistaa asioita, joihin itse voi halutessaan vaikuttaa. Miettiä elämäänsä kokonaisuutena. Pohtia tehtäviä, joita voi jättää vähemmälle. Esimiehen kanssa tulee keskustella työn ja työyhteisön ongelmista.

Jos esimies itse on ongelmien aiheuttaja, on tilanne hankala. Rauhallinen ja rakentava palaute on kuitenkin aina oikeutettua. Jos asiat eivät etene kannattaa keskustella esimiehen pomon kanssa, jos sellainen löytyy. Yleinen kapina ei ole suositeltavaa. Jos mikään ei auta, kannattaa vaihtaa työpaikkaa.

Jos esimiehenä saa vinkkiä henkilöstön uupumuksesta ja pahoinvoinnista, pitää asia ottaa porukalla puheeksi. Pohditaan, mitä voidaan yhdessä asialle tehdä ja mitä kukin voi omassa työssään tehdä uudella tavalla.

Mustikkametsässä mieli rauhoittuu