Tavaroiden siunaus ja kirous

Jälkikäteen on helppoa olla viisas.

Olemme juuri käyttäneet viikon lomastamme Jyväskylän talon siivoamiseen. Painopisteenä olivat tupla-autotalliin varastoidut  tavarat. Roinaa kaatopaikalle on riittänyt kolme peräkärryllistä, osa tavaroista on viety SPR:lle ja UFF:lle. Parhaista paloista teimme pihakirppiksen, josta lappusella tiedotimme lähitienoon asukkaille. Suosittelen. Tavaraa on mennyt, on päässyt juttelemaan ihmisten kanssa ja hieman on kassakin karttunut.

Oikeastaan pitäisi muuttaa muutaman vuoden välein ja samalla aina keventää mukanaan kulkevaa tavarataakkaa. Muussa tapauksessa paikat rupeavat väistämättä täyttymään kaikella vanhalla, jonka seasta uuttakaan ei tahdo löytää.

Tavaraa on selvästi kahdenlaista.

Hyödyllinen on hankittu harkiten, pysyvään tarpeeseen. Se on laadukasta ja kestävää.

Siitä saa iloa pitkään. Nämä tavarat liityvät usein harrastuksiin: neljän vuodenajan Akka-retkeilyteltta, metsästysaseet, uistimet, Goretex maastoasu, Savotan Paljakka-ahkio, Zeiss-kiikarit. Siinä esimerkkejä asioista, joista en hevillä luovu, jolleivat täysin hajoa. Jos kaikki tavara olisi tätä ei paljousongelmaa edes olisi.

Turhasta tavarasta saa eniten iloa ennen hankintaa. Siinä vaiheessa kun sitä vasta havittelee.

Ostohetkellä siitä joutuu maksamaan. Hieman iloa on vielä luvassa kun sitä ensi kerran käyttää. Aika pian tavara sitten unohtuu ja rupeaa täyttämään säilytystiloja. Kuinka monta nykyisin käyttämätöntä vaatekappaletta komerosta löytyy? Kuinka monella lelulla lapsi oikeasti vielä leikkii?

Markkinointiviestejä täynnä oleva, samaistavaa muotia painottava, visuaalinen, houkutuksia täynnä oleva tässä-ja-nyt kertakäyttöyhteiskunta sosiaalisine paineineen ja näyttämisen haluineen vain pahentaa tilannetta. Kannattaa pitää oman pää kylmänä.

Kun vuodet sitten kuluvat ollaan tämän kesän tilanteesa. Aikaa kuluu siivoamiseen, lajitteluun, hävittämiseen ja myyntiin.

Jos kuitenkin tilanteeseen on joutunut, kannattaa työlle varata riittävästi kiireetöntä aikaa. Yhdessä päivässä ei paljoa ehdi, ei välttämättä edes viikossa. Tästä ei kannata stressiä enää ottaa. Ehkä lopullisen palkkion turhistakin tavaroista saa juuri näin: tehdään siivous kiireettömästi, rennolla otteella ja iloitaan siitä kun pikkupoika ostaa viikkorahoillaan kaksi leikkiautoa eurolla pihakirppikseltä.