On hieno
tunne kun tietää, että voi nukkua niin pitkään kuin haluaa. Herään aamulla omia
aikojani. Vilkaisen kelloa. Se on vasta puoli kahdeksan. Vielä voin hyvällä
mielellä jatkaa ainakin yhdeksään, tai ehkä kymmeneen.
Meditaatio tarkoittaa
mietiskelyä. Asiasta on vuosituhansien ja eri uskontojen vaikutusten kautta
rakennettu aika mutkikkaita oppirakennelmia ja käytäntöjä. Siihen liittyy
monenlaisia rituaaleja ja tekniikoita.
Otetaan
esimerkiksi tantrisen mietiskelyn ohje numero neljä Dalai Laman mukaan:
Nähdään
mielessä loistava valtaistuin, jolla buddha Sakyamuni istuu vierellään muita
pyhän yhteisön jäseniä. Joukkoon visualisoidaan myös omat sukulaiset,
viholliset ja ystävät, sekä lopulta kaikki maailmankaikkeuden olennot. Tämän
joukon loistama valo visualisoidaan puhdistamaan itsestä tahrat ja
epäpuhtaudet, ja lausutaan rukouksia ja muita pyyntöjä.
Kaunista,
mutta otetta tuohon en oikein saa.
Palaan
aamun auvoiseen hetkeen. Olen hereillä mutta en halua vielä nousta. Hieman
vielä on myös raukea olo. Voisin vielä nukahtaa. Huomaan mieleni tekevän muutamia erilaisia
asioita.
Päätän
pohtia jotain valitsemaani asiaa. Seuraavaa lapinreissua tai muistella
edellisiä. Pohdin myös edessä olevaa Pori
jazz –viikkoa. Sen jälkeen kesä rupeaa kääntymään jo kypsemmälle puolelle.
Päätän,
että en ajattele nyt mitään. Yritän pitää mieleni tyhjänä. Olen vain ja
hengitän. Sanalliset ajatukset ovat kiellettyjä. Yritän ne tietoisesti
tukahduttaa heti kun ilmestyvät. Huomaan pystyväni tähän vain jonkun hetken. Sen
jälkeen ajatukset taas palaavat.
Nyt sallin
ajatukset, mutta en niiden tietoista ohjaamista. Annan niiden tulla, kehittyä,
haarautua, hyppelehtiä, assosioitua ja kuihtua. Kaikki on sallittua. Torkahdan
ja viimeinen ajatus jatkuu unessa lähteäkseen taas omille teilleen.
Havahdun,
herään ja valitsen uuden pohdittavan ajatuksen. Nyt se liittyy työhön. Uuden
asian ideointiin. Annan ajatuksen kehittyöä omia aikojaan. Joku blogi-idea
välähtää mielessä. Mahdanko muistaa sen vielä myöhemmin vai kirjoitanko heti
muistiin.
Koen
yksinkertaisen olemassaolon riemua. Tunnen itseni terveeksi ja rentoutuneeksi. Olen
ulkoistanut turhat huolet. Peiton alla on sopivan lämmin.
Torkahtelen
ja huomaan, että kello onkin jo yli kymmenen. Vähän pitkäksi meni mutta menköön.
Hyvä alku päivälle. Se mielessä välähtänyt idea oli kirjoittaa tämä.
 |
| Inarijärven maisemiin on mielessä helppo palata |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti