Burn out

Iltasanomien jutussa heinäkuun lopulla todettiin, että tämän päivän trenditauti on burn out. Kaksikymmentä prosenttia nettikyselyyn vastanneista myönsi joskus hakeneensa sairauslomaa turhaan. Jutun mukaan lääkärit osaavat kyllä erottaa aiheettoman saurausloman pyytäjät aiheellisista. Ääripäät lieneekin helppo tunnistaa toisistaan. Entä ne lukuisat hieman epäselvät tapaukset?

Pistää ajattelemaan.

Todellinen burn out on vakava paikka. Siihen liittyy unettomuus, toimintakyvyn katoaminen, ahdistus ja kyvyttömyys rauhoittaa oma mieli. Siitä toipuminen vaatii aikaa ja pysyvää elämänmuutosta.

Vilkaisu ajanhallinta.com –sivuston on line –kyselyyn osoittaa, että käytämme ydintehtäviemme esteettömään hoitamiseen hieman reilut 40% työajastamme. Lähes 60% kuluu siis johonkin muuhun. Tulos on yhteensopiva koulutuksissani tehtyjen selvitysten  kanssa.

Työelämä on usein kiireistä säheltämistä. Sitä leimaa kyvyttömyys hallita omaa ajankayttöä. Elämässä on muutenkin aivan liikaa ylimääräistä hälinää – suurelta osin myös itse aiheutettua.

Ei siis ihme, että burn out –lomalle pääsy saattaa houkuttaa.

Jos kyse ei ole oikeasta loppuun palamisesta ja kuitenkin menee hakemaan saurauslomaa, osoittaa huonoa työn tekemisen moraalia. Mutta kyseessä voi olla myös oire työyhteisön tai oman elämänhallinnan toimimattomuudesta.

Jos huomaa itsessään työuupumuksen merkkejä, on aika pohtia omaa suhdetta työhönsä. Kannattaa tunnistaa asioita, joihin itse voi halutessaan vaikuttaa. Miettiä elämäänsä kokonaisuutena. Pohtia tehtäviä, joita voi jättää vähemmälle. Esimiehen kanssa tulee keskustella työn ja työyhteisön ongelmista.

Jos esimies itse on ongelmien aiheuttaja, on tilanne hankala. Rauhallinen ja rakentava palaute on kuitenkin aina oikeutettua. Jos asiat eivät etene kannattaa keskustella esimiehen pomon kanssa, jos sellainen löytyy. Yleinen kapina ei ole suositeltavaa. Jos mikään ei auta, kannattaa vaihtaa työpaikkaa.

Jos esimiehenä saa vinkkiä henkilöstön uupumuksesta ja pahoinvoinnista, pitää asia ottaa porukalla puheeksi. Pohditaan, mitä voidaan yhdessä asialle tehdä ja mitä kukin voi omassa työssään tehdä uudella tavalla.

Mustikkametsässä mieli rauhoittuu