Hypertuottavuus – tärkeät asiat järkevästi

Hypertuottavuuden kaavan toinen tekijä on ”tehdään työ järkevinä kokonaisuuksina”.

Kyse on siis oman työn organisoinnista ja ohjauksesta.

Mitä vaikeammasta asiasta on kyse, sitä pidemmän valmistautumisajan sille tarvitsemme. Se jakautuu kahteen osaan.

Siinä vaiheessa kun tulet tietoiseksi edessäsi olevasta tehtävästä, rupeat sitä alitajuisesti jo ratkomaan, muhittelemaan – tahdot tai et. Mitä pidempään voit näin tehdä, sitä enemmän ehdit asiaa prosessoida, hakea eri näkökulmia ja seurata siihen liittyvää tietoa. Taiteilija saattaa prosessoida teostaan näin vuosia jollei vuosikymmeniä.

Kun päätät aloittaa edessä olevan tehtävän tietoisen tekemisen tarvitset kulloinkin

ennen aloitusta myös oman valmistautumisajan. Sitä voidaan kutsua myös henkiseksi asetteluajaksi, joka viittaa tuotannollisten koneiden asetteluaikaan. Mitä useammin joudut tehtävän keskeyttämään sitä useamman asetteluajan tarvitset. Tekemisen pirstaloituessa liian pieniksi paloiksi, romahtaa tuottavuutesi jossain vaiheessa nollaan. Et saa siis mitään aikaan.

Valmistautumisaika pitää sisällään asian mieliin palauttamista, tarvittavan materiaalin ja työkalujen hakemista käyttöösi sekä työn tekemisen ja työmenetelmien suunnittelun.

Nyt kun olet päässyt varsinaisen työn tekemisen kimppuun, voit edelleen tehdä asiat oikein tai ihan väärin. Tärkeää on järkevien työtapojen käyttäminen. Asiantuntijatyöhön liittyen olen niitä tunnistanut seitsemän kappaletta. Yhdessä tekemisen työtavat liittyvät asioiden ideointiin, ajatusten vaihtamiseen ja päättämiseen. Itsenäiseti tehtävän työn työtavat liittyvät tiedon keruuseen, ajatusten kypsyttelyyn, uuden oppimiseen, tekemiseen ja suunnitteluun. Hyvä kokonaisuus muodostuu näitä järkevästi yhdistelemällä ja vuorottelemalla.

Kun pääset tekemään työtä halujesi mukaan, mieti tarkkaan milloin tulee valmista ja

milloin on aika siirtyä jonkin toisen asian ääreen. Kaikkeen tekemiseen liittyy jostain työmäärästä alkaen alenevien rajatuottojen laki.  

Kaikki edellä manittu summautuu paljon käyttämälläni S-käyrällä. Se ilmentää työn panosten ja tuotosten epälineaarista suhdetta. Jos paloittelet työn liian pieniksi osiksi, et saa mitään aikaan. Toisaalta, jos käytät siihen liikaa aikaa, rupeat hifistelemään, kohtaat väistämättä alenevien rajatuottojen lain. Tällöin et enää hae panosten ja tuotosten optimia vaan täydellisyyttä.

Kun sovellat mainittua kaikkeen tekemiseesi, rupeat rakentamaan itsellesi järkeviä työkokonaisuukisa, työpäiviä, viikkoja ja vuosia. Työn luonteesta riippuen yhteen päivään saattaa mahtua vain yhden asian tekemistä tai sitten jopa kymmeniä.

Järkevällä töiden organisoinnilla voimme edelleen tuplata tuottavuutemme.