Eniten rasittavat tekemättömät työt. Varsinkin, jos ne ovat epämiellyttäviä.
Ei hirveästi auta vaikka ne on kirjannut to do-listalle kun tietää, että
toimeen on jossain vaiheessa ryhdyttävä.
Ensimmäinen helpotuksen hetki tulee siinä vaiheessa, kun pystyy
kalenteristaan varaamaan riittävän ajan töiden tekemiselle.
Itselleni epämiellyttävimpien töiden joukon muodostavat hallinnolliset
rutiinit, jotka kuitenkin
on pakko tehdä itse. Haaveilen joskus vanhoista hyvistä ajoista, kun oli
assistenttia, sihteeriä, talousjohtajaa jne. apuna asioita tekemässä. Silloin
pystyi keskittymään johtamiseen. Hyvää siinä oli, että saattoi pysyä
mukavuusalueellaan. Huonoa oli se, että jalat olivat irti maasta ja kuva omasta
osamisesta sitä myöten hieman epärealistinen.
Vanhojen aikojen kaihoisa muistelu kuitenkin loppuu välittämästi, kun
palauttelee mieleensä kaiken korporaatio-touhun, raportointihelvetin,
kvarttaalit, politikoinnin, ylitiukat aikataulut, alkoholiongelmaisen esimiehen
töppäilyt jne.
Eilen päätin, että tämän aamun varaan rästissä olleille hallintotöille.
Aamulla keräsin heti postipinot pöydälle, sortteerasin ne, erotin kiireelliset kiireettömistä,
tärkeät vähemmän tärkeistä. Aikaa meni vajaat pari tuntia. Sen jälkeen oli hyvä
olla. Oli jälleen kartalla hyvässä ja pahassa, mutta kartalla kuitenkin.
Ohje on siis seuraava:
1. varaa sopiva aamuaika
kalenterista rästitöiden tekemiselle
2. varaa aikaa riittävästi
3. päätä, että keskityt vain ja
ainoastaan päättämiisi asioihin
4. mene töihin aikaisin positiivisena
ja määrätietoisena
5. käy asioiden kimppuun heti ja
hoida ne niin pitkälle kuin on järkevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti