Priorisointia

Yksi tapa priorisoida töitä on tehdä ne sisääntulojärjestyksessä. Tämä on järkevää ainoastaan silloin, kun saa kaikki työt tehtyä saman päivän aikana. Eikä se ole järkevää silloinkaan, koska jotkut työt ovat väistämättä kiireellisempia kuin toiset. Jos taas tekee pelkästään kiireellisiä töitä, jäävät tärkeät asiat tekemättä. Soppa tästä näin syntyy.

Kiireelliset työt voivat olla tärkeitä tai sitten eivät. Tärkeät työt voivat olla kiireellisia tai sitten eivät.

Pohditaan priorisointia nyt arvon ja hyödyn näkökulmista. Arvottajana voi toimia itse tai työnantaja. Hyvä lopputulos saavutetaan, jos molempien intressit tulevat huomioiduksi.

Koska et itse maksa palkkaasi, on tärkeää tietää tehtävän arvo työnantajallesi. Kuuluuko tehtävä työyhteisösi tekemisen ytimeen? Palveleeko se keskeisiä tavoitteita vai onko se yhdentekevä, jotain siltä väliltä tai jopa vahingollinen?

Toisen näkökulman saa pohtimalla tehtävän suorittamisen ajallista näkökulmaa. Onko minun tehtävä asia heti, tänään vai muun ajan salliessa? Voinko jättää sen kokonaan tekemättä?

Kolmas näkökulma on tehtävän suhde omaan hyötyyn, rahalliseen tai työiloon liittyvään.

Kuuluuko tehtävä oman työn parhaisiiin puoliin, onko se nautinnollista, neutraalia, rasittavaa vai täysin vastenmielistä?

Neljänneksi voi pohtia tehtävän suorittajaa. Onko kyse asiasta, jonka ainoastaan itse voi tehdä?

Onko muita, jotka hallitsevat asian yhtä hyvin? On asioita jotka on helppo delegoida. Toisten delegointi vaatii vaivannäköä. On myös tehtäviä, joita kenenkään ei kannata tehdä.

Jos sinulla on aidosti liikaa töitä, pyrit niitä todennäköisesti muille delegoimaan. Jos sinulla on niitä liian vähän ja pelkäät työpaikkasi puolesta toimit todennäköisesti eri tavalla. Uskallatko olla itsellesi rehellinen? Uskallatko olla työnantajallesi rehellinen? 

Ei kiire mihinkään