Töidenaloituskrapula

Tänä aamuna minulla oli töidenaloituskrapula. Nyt se alkaa mennä ohi. Tiedän kokemuksesta, että loman jälkeen se tulee.

Krapula ei tässä viittaa mitenkään alkoholiin. Viime viikon oli vaimon kanssa Ylä-Lapin hangilla ilman tippaakaan alkoholia.

Jotain krapula-analogiaa kuitenkin on. Kyse on aivojen virittäytymisestä uuteen moodiin.  

Hiihdimme kymmeniä tunteja luontoa ja valkoisia hankia katsellen. Päässä ei liikkunut juuri mitään sanoiksi puettavaa. Oli yhtä ympäristönsä kanssa. Koko päivän hiihdon jälkeen syötiin ja autiotuvan lämmössä nukkumaan mentiin jo kahdeksalta. Ensimmäisenä telttayönä maakuupusseihin kääriydyttiin jo viideltä iltapäivällä. Nukuttiin kymmenen tuntia yössä.

Mitään töihin liittyvää en ajatellut. Työt eivät tulleet uniin enkä niistä vaimonkaan kanssa keskustellut. Omalla tahdolla voi näihin vaikuttaa.

Täydellinen irtautuminen työarjesta kannattaa. Lepoa ja virkistystä tarvitsemme päivittäin, mutta vähintään viikon mittainen irrottautuminen antaa tarpeellista etäisyyttä. Aivot ehtivät latautua ja muutaman tunnin töidenaloituskrapulan jälkeen ne alkavat päästä vireeseen.

Jokainen hakekoon omat keinonsa työarjesta irrottautumiseen. Fyysisen etäisyyden ottaminen helpottaa asiaa, mutta ei ole välttämätöntä. Kotonakin voi viettää aikaa määräämillään uusilla pelisäännöillä: telkkari kiinni, sähköiset vempaimet kiinni. Niiden sijaan vaikka hidasta, tiedostavaa siivousta, kirjan lukemista, lasten kanssa tekemistä, pihatöitä, ulkoilua. Oletko koskaan viettänyt kokonaista lomaviikkoa kotona zen-asenteella? 

Lapin hangilla: vaimo ja ahkio kuvan keskellä