Aika ja mä

Elämä on ennakoimatonta ja yllätyksellistä, siksi myös niin hienoa.

Omasta työurastani kului aikanaan reilut 20 vuotta suurissa yrityksissä. Sinä aikana vakuutuin, että elämällä on minulle muutakin tarjottavaa. Sain tarpeekseni tekemisteni ulkopuolelta ohjauksesta. Sain myös tarpeekseni suurille yrityksille tyypillisestä tavasta keskittää järjenkäyttöä.

Varhaisinakin ruuhkavuosina pidin kiinni parista ajanhallinnan periaatteesta itseäni suojatakseni. Vaikka työpäivät olivat pitkiä, rauhoitin aina viikonloput. Lisäksi lomat pidettiin ajallaan. Järkevät työtavat ja töiden priorisointi olivat kyllä usein hukassa.

Vuonna 2002 ryhdyin yrittäjäksi. Työtä on edelleen ollut liiaksikin. Oma vika, kun on näppinsä moneen asiaan laittanut. Olen kuitenkin oppinut asioiden aktiivista unohtamista tai oikeammin sanottuna sivuun siirtämistä, kunnes ne sopivan hetken tullen hoidan.

Vuosien myötä olen tajunnut,  että aika on elämämme tärkein asia ja samalla ainoa resurssi,

jota meillä kaikilla on. Aikaa itseään emme tosin voi hallita. Voimme kuitenkin päättää, mihin

sen käytämme.

Ajanhallinta on nykyajan suurimpia haasteita. Olemme aivan liian ulkoa ohjattuja. Sitä ei pää kestä loputtomiin. Ajanhallintaa opetetaan ja valmennetaan monin tavoin. Esimerkiksi mindfulness on muodissa. Se on hyvä työkalu, mutta ei yksin lähellekkään riittävä. Tarvitsemme järeämpää ja kokonaisvaltaisempaa otetta. Viisas ajanhallinta on viisasta elämän hallintaa työssä, vapaalla ja levossa.

Vasemmalla ajanhallinnan kouluttaja vuonna 1960