Palaverihelvetti

Tuttavani muisteli viime vuosiaan suuressa suomalaisessa yrityksessä. Työt oli huonosti organisoitu. Kytkentä reaalimaailmaan oli heikkoa. Päivässä saattoi olla seitsemän palaveria putkeen. Videoneuvottelutekniikkaa käytettiin, mutta kuitenkin. Päivät siis kuluivat täysin ilman omaa ohjausmahdollisuutta. Kyllä sellainen täyspäisiä ihmisiä syö.

Muistelen aiempaa elämäni suuren yhtiön palveluksessa. Suuren asikkaamme edustajat saattoivat olla yhteisessä palaverissa keskittyneitä aivan omiin läppärehinsä loistaen henkisellä poissaolollaan tilanteesta. Jälkikäteen voi ajella, että meni silloin nuoruuden ja leuhkuuden piikkiin.

Aloittaessani taannoin suurehkon yrityksen toimitusjohtajana totesimme meneillään olevan satakunta kehittämishanketta. Selkeytimme tilanteen päättämällä ja karsimalla turhat. Niitä oli 80% kaikista. Edelleen riitti kehittämistä.

Aivan viime vuosina tilanne on mennyt yhä pahemmaksi. Palaverihelvetti yhdistettynä katkeamattomaan some-virtaan tipauttaa tuottavuutemme nollaan ja lopulta myös väistämättä kyllästymme ja uuvumme. Jotain siis pitää tehdä, että saamme aikamme ja elämämme jälleen jollain tavalla itsellemme.

Olen monessa yhteydessä, kyllästymiseen saakka, toistanut sitä että keskimäärin 60% työajastamme näyttää menevän muuhun kuin pitäis. Siis 60%. Pitäisi kellojen soida jo kovaa monessa organisaatiossa. Keinot tilanteen korjaamiseksi tiedämme.

Miten alussa kuvattuun tilanteeseen ylipäätään voidaan joutua. Hirvittävimmät lopputulokset ovat joskus seurausta monista, liian monista hyvistä aikomuksista. Jos kokonaisuuden hallinta katoaa mennään metsään.

On hienoa ajatella, että töitä yhdessä tekemällä saadaan ihmiset paremmin sitoutumaan työhönsä. Se on myös totta. Mutta mitkä asiat kannattaa tehdä yhdessä ja mikä aika tulee varata suunnittelulle ja jälkityöstämiselle?

Pitää siis miettiä, mitkä työt on järkevää tehdä yksin ja mitkä porukalla.

Keskittymistä vaativa valmistelu, suunnittelu, tietojen haku, esityksen tekeminen, kirjoittaminen jne. kannatta tehdä yksin. Yhdessä kannattaa ideoda, vaihtaa ajatuksia ja tietoja, hakea asialle yhteistä ymmärrystä ja sopua sekä lopulta päättää asioita. Muodollinen vastuu päätöksistä tosin on tavallisesti jollakin, mutta yhdessä löydettyyn ratkaisuun on helppo sitoutua.

Yhdessä tekemisen muotoja on siis useita. Muodollisella kokouksella on oma roolinsa. Samoin ideointityöpajalla. Palaveeraus on niiden välimaastossa.