Tanssitaiteen professori Pirjo Yli-Maunula kertoi viime syksyn Tanssin talon mentorointiklinikoilla kokonaisvaltaisesta taiteellisesta prosessista. Töitä hänellä näytti olevan loputtomasti ja esittämääni jaksamiskysymykseen hän vastasi sanomalla lepäävänsä yhdessä työssä toisesta työstä. En ollut koskaan tullut näin ajatelleeksi. Samaan ajatukseen törmäsin hieman myöhemmin Ilkka Niiniluodon kirjassa, jossa hän samaa ajatusta siteerasi historian professori Yrjö Blomstedtin sanomana.
Asia voi olla analoginen syömiselle. Jos syö vain yhtä
ruokalajia, tulee siitä kylläiseksi helpommin kuin useita erilaisia ruokia
syödessä. Tämän päivän ylipaino-ongelmat johtuvat osin siitä, että monipuolista
ja herkullista ruokaa on tarjolla yllin kyllin.
Yhdessä työssä lepääminen toisesta on mielenkiintoinen
ajatus. Siinä saattaa olla jopa vinha perä. Jossain pitkäaikaisesti kestävän
työn kokonaismäärän yläraja kuitenkin on.
Ehkä se enimmillään on vuorokauden tuntien määrä vähennettynä
tarvittavan unen kokonaismäärällä eli noin 8 tunnilla. Tällöin
valveillaoloaikaa on siis 16 tuntia.
Ajanhallinnan koulutuksissa perussääntönä on jakaa tämä
vielä kahtia, varsinaiseksi työksi ja vapaa-ajaksi. Mitä luovempaa työtä tekee,
sitä vaikeampi on osoittaa oman ajankäytön ja tulosten välinen suora
riippuvuus. Aivot tarvitsevat riittävästi hyvää unta, jolloin ne jäsentelevät
tapahtuneita asioita ja tuottavat uusia oivalluksia.
Olkoon siis 8+8+8 -ohjeen jalostuneempi muoto 8 + 16.
Käytetään mahdollisimman suuri osa valveillaoloajastamme monipuolisesti
itseämme kiinnostaviin asioihin. Tehdään välillä helppoja rutiineja,
pinnistellään välillä vaikeiden asioiden parissa ja jätetään itselle leppoisia
hetkiä, jotka antavat ajatuksille tilaa lentää milloin minnekin.
Tekemisissään kannattaa pitää lopulta mielessä myös sisäisen
(kestävän) motivaation kolme tekijää. Ne olivat: vapauden kokemus, oman osaamisen
hyödyntäminen ja yhteisöllisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti