Omaa eläkkeellejääntipuhetta kannattaa pohtia jopa vuosikymmeniä
etukäteen. Työkavereille on mukava viimeisen työpäivän koittaessa kertoa siitä,
kuinka työ on ollut palkitsevaa ja työkaverit mukavia. Puheen pohtiminen reilusti
etukäteen auttaa ohjaamaan elämää haluttuun suuntaan.
Koulutukseeni osallistunut kertoi tarinan henkilöstä, joka
täysin palvelleena - eläkkeelle jäädessään - haukkui sekä työkaverit että työnantajan.
Kyse oli ahkerasta ja tunnollisesta vuosikymmeniä puurtaneesta työntekijästä, joka
ei ilmeisestikään ollut osannut sanoa työssään ”ei”. Kilteille ja samalla
osaaville ihmisille kertyy vähitellen liikaa töitä. Aluksi asia voi hivellä
omaa itsetuntoa. Liika on kuitenkin liikaa ja v-käyrä alkaa vähitellen nousta.
Purkautumiskanavan ollessa tukossa tulee räjähdys ennen pitkää. Se voi
suuntautua sisään tai ulospäin.
Ei-pelko on pelkoa kohdata toisen reaktio.
Reilu vuosi sitten (Viisas ajanhallinta 16.9.2014) jo
kertaalleen pohdin ei-teemaa. Tässä kymmenen ohjetta:
- sano aina asiasta, toista arvostavasti
- valmistaudu perustelemaan ei (töissä)
- kaikkea ei tarvitse perustella (yksityisyyden suoja, oma koskemattomuus)
- sano ei ajallaan
- käytä minä-puhetta
- sano ei jämäkästi ja kohteliaasti (”ei kiitos” ”kiitos ei”) ja ilman kiihtymystä
- ei voi olla myös ehdollinen ja liittyä asioiden tärkeysjärjestykseen tai ajoitukseen
- sano ei, jos vaarana muuten on ylilupaus
- sano ei vain kun siihen on tarvetta
- varmista, että toinen on sinut ymmärtänyt
Ei on elämän tärkein suojasana. Se kannattaa opetella sanomaan myös itselle. Sitä sopivasti käyttämällä
pääsee vähitellen keskittymään tärkeisiin asioihin ja oppii varaamaan niille
sopivasti aikaa.
Lunta jälleen odotellessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti