Puolikypsän kananmunan saa keittämällä sitä kolme minuuttia.
Seitsemässä minuutissa keltuainenkin on kovettunut. Sen tiedämme kokemuksesta.
Lounaan jälkeen käyn läpi sähköpostin. Normaalisti siihen
kuluu 15 – 30 minuuttia. Ei kuitenkaan kauempaa. Palaveriin varaamme aikaa
tunnin, mutta istumme siellä vielä kahden tunnin kuluttua. Loviisan kolmannen reaktorin piti valmistua muistaakseni vuonna 2008, mutta
valmista tulee ehkä 2018 – kymmenen vuotta myöhässä.
Tyypillisesti arvioimme asioiden valmiiksi saakka tekemiseen
tarvittavan ajan alakanttiin. Jos samalla emme ole varanneet puskuriaikoja töiden
vaihtojen välille, kaatuvat asiat koko ajan päälle. Työ alkaa stressata ja ennen
pitkää uuvumme.
Helppoihin ja tuttuihin asioihin käytettävä aikatarve on
helppo arvioida edellyttäen häiriötöntä työympäristöä. Jatkuvat katkokset johtavat
kuitenkin aina asian uudelleen aloittamiseen. Tällöin tehtävän suorittamiseen
käytetty yhteisaika pitenee väistämättä häiriöttömään tilanteeseen verrattuna. Tehokkaimmillamme
olemme saadessamme suorittaa asiat kerralla valmiiksi.
Haastavien, uusien ja laajojen asioiden tekemiseen
tarvittavan ajan aliarvioimme väistämättä. Se johtuu siitä, että emme etukäteen
osaa nähdä vastaan tulevia yllätyksiä. Pieneltäkin vaikuttava asia saattaa
keskeyttää koko hankkeen. Suuret kertaluonteiset projektit vaativat usein vähintään
2 kertaa ennalta arvioitua enemmän aikaa valmistuakseen.
Tietojärjestelmäprojekteissa olen törmännyt vielä paljon pahempiin tilanteisiin
kustannuksista puhumattakaan.
On muutamia keinoja saada asiat paremmin hallintaan.
Oppiminen toistojen kautta on aina arvokasta. Kehittämällä
samalla työmenetelmiään saattaa tehtävän aikatarve tippua murto-osaan
alkuperäisestä
Työtehtävien väliin kannattaa jättää väljyyttä. Silloin
yhden asian myöhästyminen ei heti myöhästytä seuraavaa.
Haasteellisissa ja suurissa asioissa pitää käyttää projektijohtamisen
menettelyjä: jakaa kokonaisuus ymmärrettäviksi palasiksi, miettiä tarvittavia
aika- ja työtarpeita, varata puskuriaikoja ja miettiä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Kannattaa kysyä neuvoa kokeneemmilta ja kouluttaa
itseään.
Kannattaa myös miettiä, mikä on kokonaisuuden kannalta
riittävän hyvää. Maksimaalisen hyvä ei ole koskaan oikea ratkaisu. Liiallinen
hifistely vie kaiken ajan ja kellään ei ole varaa sitä maksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti