Kun työn tuotos, tekoaika ja -paikka eryityvät toisistaan

Työn tuotos, tekoaika ja -paikka ovat yhtä silloin, kun sorvari sorvaa koneellaan aamuvuorossa seitsemästä kolmeen. Toimiston siivoojalla työn tuotos ja tekopaikka liittyvät yhteen. Tekoaika voi joustaa. Siivouksen voi hoitaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, ainakin periaatteessa.

Olet asiantuntija ja joudut matkustelemaan. Mukanasi on kuitenkin puhelin, läppäri tai tabletti. Niiden avulla voit reaaliaikaisesti kommunikoida kollegoidesi kanssa.

Kaikissa edellisissä ainakin kaksi otsikon teemoista kytkeytyi yhteen. Luovuutta vaativissa töissä niiden kytkökset kuitenkin purkautuvat. Se on jopa välttämätöntä. Syyn löydämme aivoistamme.

Talousnobelisti, psykologi Daniel Kahnemanin mukaan ajattelua on kahta sorttia. Hän käyttää termejä Järjestelmä 1 ja Järjestelmä 2. Ykkönen vastaa nopeasta intuitiivisesta ajattelusta. Kakkonen on hidasta ja tietoista. Ykkösen tiedostamaton tietojenkäsittelykapasiteetti on miljoonakertainen kakkoseen nähden. Oma tietoinen tahtomme on osa kakkosta.

Ajattelua ja luovuutta vaativa työ edellyttää molempien järjestelmien käyttöä.

Periaate on seuraava: Pohdin jotain asiaa ja yritän löytää siihen ratkaisun. Lopetan pinnistelyn. Jätän asian lepäämään ja palaan siihen vähintään yksien yöunien jälkeen.

Mitä haastavammasta ja vaikeammasta asiasta on kyse, sitä enemmän aikaa ja pinnistely-lepo -syklejä tarvitsemme. Monien palasten yhteen saattaminen on työlästä.

Lepojaksojen aikana alitajuinen aivotoiminta hakee asiaan ratkaisuja ja uusia näkökulmia. Tätä ei itse huomaa. Metsässä kävely on erityisen hyvää luovuusjumppaa. Ideat vain rupeavat pulpahtelemaan. Kannattaa pitää muistiinpanovälineet tällöin käden ulottuvilla.

Varmin tapa romuttaa luovuutensa on pitää vähäiset aivojen työmuistit täynnä. Näin tapahtuu, kun jää

mielessään huolehtimaan useista asioista kerrallaan. Lisäksi tuloksena voi olla sairastuttava stressi.

Edellä kirjoitetun olen oppinut tutustumalla aivotutkimuksen tuloksiin. Niitä on helppo myös omassa elämässään soveltaa.

Miten huomioimme tämän tietämyksen työelämässä?

Hienoja esimerkkejä löytyy jo runsaasti, mutta suuri aalto antaa vielä odottaa itseään. Monessa tapauksessa toimitaan hyvin perinteisesti vanhoihin tapoihin jumittuneena.

Maalin lähestymisen tai ainakin tärkeän välietapin saavuttamisen voi tunnistaa muutamista asioista.

Ensimmäinen on se, että meillä ei ole enää vuorokautista kelloon sidottua työaikaa.

Työtä voi tehdä myös blokkeina: x päivää rutistusta, x päivää lepoa.

Yksi keino voi olla se, että meille maksetaan vain tuloksista. Vastakkainenkin voi toimia: meille maksetaan siitä, että sitoudumme tekemään parhaamme jonkin asian eteen.

Huonoin idea on se, että vain tulemme työpaikalle palkkaa nauttimaan.

Kannattaa myös pitää mielessä, että työn pitkän aikavälin tuloksellisuus varmistetaan parhaiten huomioimalla sisäisen motivaatiomme kolme tekijää: kompetenssien käyttö, riittävä autonomia

ja yhteisöllisyys.

Jossain haastattelussa pianisti Iiro Rantalalta kysyttiin, harjoitteliko hän paljon nuorena. "En mielestäni, mutta aina soitin pianota", oli muistikuvani mukaan hänen vastauksensa. Muusikon hommissa tuotos, aika ja paikka kohtaavat keikoilla.

Benjami Koskinen 14.8 soittamassa Espan lavalla.