Paikalla mutta ei läsnä

En usko, että ihmiset tekevät sitä tarkoituksella. Asiat ovat vain ajautuneet sellaiseksi, että ei olla läsnä siellä missä ollaan paikalla.

Kaveriporukka baarissa näplää kukin omaa älypuhelintaan. Lenkkeilijä eristää itsenä ympäristön luonnollisista äänistä kuuntelemalla musiikkia kuulokkeistaan. Isä kevätjuhlissa on keskittynyt oman mobiililaitteeseensa eikä lapsensa lauluesitykseen. Henkilö palaverissa tai koulutuksessa ei hoksaa laittaa mobiililaitettaan kiinni. Joka viides (laskekaa vaikka itse) vastaantulija ostoskeskuksessa peukaloi omaa laitettaan …

Esimerkit paljastivat myös ongelman syyn. Olemme huomaamattamme addiktoituneet älypuhelimiin ja muihin mobiililaitteisiin. Riippuvuuksille on tyypillistä, että ne syntyvät vähitellen ja huomaamatta. Ympäristön yhdenmukainen käytös lisäksi tekee asiasta entistä hyväksyttävämmän ja voimistaa riippuvuutta entisestään.

Maailma on ollut aina muutoksessa. Huono selitysyritys on kuitenkin sanoa, että tämä on nyt tätä aikaa. Addiktoituminen on aina huono asia, koska se saa meidät toimimaan vasten todellisia tarpeitamme. Pakkomielteisyys orjuuttaa.

Pyrin pysymään kärryillä maailman ja teknologian kehityksestä jollakin tavalla. Ajanhallinnan kouluttajana voisi ajatella, että olen nimenomaan erilaisten teknisten apuvälineiden suurkäyttäjä. Sitä en ole. Päinvastoin. Ihan piruuttani olen päättänyt tulla edelleen toimeen vanhalla pikkumustalla kännykälläni. Monet hienot tekniset mahdollisuudet eivät tällöin ole heti käytössäni, mutta mahdollistan itselleni paremman läsnäolon elämässäni. Haluan aistit valppaana elää reaalimaailmassa.

Keinot läsnäolokyvyn palauttamiseen ovat yksikertaiset
- sulje sähköiset älylaitteesi
- keskity siihen tilanteeseen, missä juuri nyt olet
- käytä kaikkia aistejasi: haistele, kuuntele, maistele, kosketa, katsele

Isä näplää kevätjuhlissa