Tässä taannoin kurssipäivän aamiaisella keskusteltiin
ajanhallinasta. Englannin kielen kouluttajamme Sanna yllätti minut kysymällä,
mikä siinä on kaikkein tärkeintä. Jostain alitajunnan puolelta vastaus
kuitenkin tuli nopeasti.
Kaikkein tärkeintä on luopua turhista asioista.
Turhuus riippuu tilanteesta.Yksi tapa pohtia asiaa on palauttaa mieliin Maslovin
tarvehierarkian tasot. Ensimmäisen tulevat fysiologiset tarpeet, hengissä
säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma. Toisen
tason muodostavat turvallisuuden tarpeet. Kolmantena ovat yhteenkuuluvuuden ja
rakkauden tarpeet. Huippua lähestyttäessä tulevat vastaan arvonannon tarpeet ja
ylimpänä itsensä toteuttamisen tarpeet.
Turhuutta voi lähestyä myös motivaation näkökulmasta.
Sisäisen motivaation kolme tekijää autonomia, osaamisen hyödyntäminen ja
yhteisöllisyys tuottavat pysyvämpää hyvinvointia ja ovat tärkeämpiä kuin
ulkoisen motivaation raha, maine, kunnia jne.
Kolmas tapa pohtia turhuutta ovat omat arvot. Ne kannattaa tehdä
itselleen selviksi ja suunnata tekeminen arvojen suuntaiseksi.
Turhaa on se, mitä on liikaa – vaikka kyse olisi mukavista asioista
– tai se mikä tuottaa aiheetonta stressiä tai kärsimystä.
Nyt voit laatia oman turhien asioiden listan. Se kannattaa
vielä priorisoida asian merkittävyyden (paljonko kuluttaa aikaa) ja luopumisen
helppouden näkökulmista.
Luopuminen tarkoittaa päätöksen tekoa.
Jos päätät lopettaa jonkun mielihyvää tuottaneen asian, saat
todennäköisesti vierotusoireita. Nyt en tarkoita pelkästään tupakkaa tai
päihteitä. Vierotusoireet kannattaa pyrkiä tunnistamaan jo ennakolta.
Ne ovat pahimmillaan pian luopumisen jälkeen ja helpottavat ennen pitkää.
Ne ovat pahimmillaan pian luopumisen jälkeen ja helpottavat ennen pitkää.
Luopumisen mukanaan tuovan ajan voit nyt käyttää ihan vaan joutenoloon
tai johonkin entistä merkityksellisempään asiaan. Päätös on itselläsi.
Yhdestä en luovu: Lapin selkosille pitää aina välillä päästä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti