Heräsin aamulla ideoihin

Työpäivä oli pitkä. Lähdin toimistolta vasta yhdeksän jälkeen. Kävin syömässä kebabin ja silmäilin kaikessa rauhassa iltapäivälehden läpi. Sitten kotiin iltatoimille ja nukkumaan. Edes kirjaa en jaksanut avata. Huomisesta tulee mukava päivä - se on varattu suunnittelutyöhön, eikä kalenterissa ole yhtään sovittua tapaamista. En laita edes kelloa herättämään. Nukahdan puoli kahdentoista aikaan.

Seuraavana päivänä herään kello 7.11. Olen nukkunut hyvin. Päässä pyörii useita ajatuksia. Kiiruhdan kirjaamaan pari niistä muistilapulle ennen kuin ne unohtuvat. Sitten takaisin sänkyyn. Eihän kello ole vielä paljoakaan. Uni ei kuitenkaan enää tule ja olo tuntuu virkeältä. Uusia ajatuksia tulee edelleen mieleen. Kirjaan taas muutaman ajatuksen. Kello on nyt puoli kahdeksan ja soitan vaimolleni innoissani.

Tämä ei ihan mennyt kolme kertaa kahdeksan –periaatteella. Eilen olin töissä kolmetoista tuntia ja vapaata jäi ainostaan muutama tunti. Ei se mitään, sillä viikonloppu on jo lähellä. Lisäksi yöuni oli hyvää, sikeää ja rauhallista. Nukuin melkein kahdeksan tuntia.

Ymmärryksemme aivojen toiminnasta on huimasti lisääntynyt viime vuosien aikana. Aivomme eivät yöllä ole toimettomat, vaan työskentelevät aktiivisesti yhdistäen tietoa uusin tavoin. Riittävä uni on tärkeää. Ennen tärkeitä päätöksiä kannattaa nukkua erityisen hyvin. Välillä asioden on hyvä jäädä alitajuntaan hautumaan - niin taisin eilen tehdä.